29.8.2025 päivä 3

Aamu alkoi hieman aikaisemmin, herätys 04,30. Aamun valo valokuvaukseen on täällä niin taianomainen, että se haluttiin hyödyntää. Aamiaisen jälkeen lautalla taas yli ja ajolle. Autot on ns. avoversioita, katto kylläkin on, mutta aamulla kevyttoppatakki ei ole yhtään liikaa. Autossa on lautalle asti viltit ja kuumavesipullot ettei tule kylmä. Ajo kestää viitisentoista minuuttia. Ihanaa huolehtimista meistä.

Heti lautalle päästyämme Jukka huomasi toisella puolella penkkaa liikettä ja urosleijonahan se siellä tyttöystävänsa kanssa makoili. Lähtivät penkalta ennen kuin olimme päässyt yli, mutta tavoitimme ne heti autoon päästyämme ja muutaman minuutin ajon jälkeen. Lähettyville oli saapunut kilpailemaan myös toinen uros. Näitä seurailimme tovin ja jatkoimme matkaa.

Aurinko alkoi nousemaan ja luomaan metsään upeaa valoa ja lähdimme etsimään norsuja kuvattavaksi ja niitä ei tarvinnut kauaa etsiä, valinnanvaraa oli. 

Kiertelyä metsässä ja saimme tiedon toiselta autolta, että pusikossa nähty leopardi. Lähdimme katsomaan ja nuori uroshan se siellä, mutta niin oli ujo tapaus, että emme häntä sen enempää häirinnyt.

Näimme myös toisen leopardin, nuori tyttö ja hän taas istuskeli pitkään paikoillaan, kunnes päätti mennä puskaan levolle.

Lounaaksi kanaa, riisi-kukkakaali- ja kikhernesalaattia ja perussalaattia ja  mulle halloumijuustoa. Oli kyllä jälleen maukasta.

Klo 15 tee jäänee meillä väliin, päätimme aikaistaa ilta-ajolle lähtöä, koska villikoirista on saatu havainto, mutta todella kaukaa. Otamme riskin ja lähdemme katsomaan onnistaisiko.

Nyt juuri teltassa tätä kirjoittamassa ja iso norsu astelee muutaman metrin päässä teltasta, täytyy siis mennä kuvaamaan.

Laittoivat teen vähän aikaisemmin niin mekin saimme porkkanakakkua ennen ilta-ajoa. Olemme tulleet ilta-ajolta tätä kirjoittaessani ja mietimme tässä pitäisikö meidän vaihtaa liput huomiselle lennolle kotiin. Oli sen verran mahtava ilta, että ei jäänyt enää paljon toivomisenvaraa. 

Koirat oli siis nähty n. 45 minuutin päässä meidän sijainnista, ja sinne suuntasimme. Kolmen vartin jälkeen silmät ja korvat auki kaikilla, josko koirat yhytettäisiin. Tunnin kiertelyn ja kaartelun pikkupolkuja pitkin pusikoiden välissä ja ei mitään. Meidän jäljessä tuli toinen auto, joka kertoi koirat nähneensä ja yritti meidän kuskille kertoa missä. Mutta eihän siitä mitään tullut, koska teitä ja polkuja oli niin paljon, joten lähtivät näyttämään lähes perille asti. Lopussa sanoi, että jatkakaa tätä tietä vain ja niinhän me jatkettiin ja jatkettiin ja jatkettiin ja vihdoinkin siellä ne olivat. Viisi villikoiraa makuulla keskellä tietä. Loppuilta kului heidän seurassa, ja lähes pimeän tullen oli pakko lähteä takaisin majapaikkaan, olimme jo myöhässä illalliselta ja ajoaika vähintään tunti takaisin. Ajoimme hetken matkaa, kunnes TAAS meni rengas. Vaihtohommiin, onneksi oli aukea tila pystyi taskulampulla katsomaan ,ettei tulla syödyksi. Ei ollut huono suoritus 12 minuuttia ja rengas oli vaihdettu. 

Matka jatkui ja hetken päästä näimme genet kissan, vähän rottaa suurempi ja siitä hetken päästä civet kissan hieman kotikissaa pienempi ja taas hetken päästä toisen civet kissan. Molemmat on yöeläjiä ja siksi niitä ei yleensä näe. Ei mennyt aikaakaan kuin näimme mesimäyrän. Toinen pariskunta näki elämänsä ensimmäisen mesimäyrän (honeybadger)vaikka ovat matkustaneet Afrikassa koko elämänsä; ovat seitsemänkymppisiä. Tästä tovi oli leopardi iltakävelyllä ja näimme vielä pokurpinen, yöeläjä myös ja piikkisika kuvaisi sitä varmaan parhaiten. Tämä kaikki tunnissa niin eihän tuosta enää voi laittaa paremmaksi.

Illalliselta myöhästyimme, mutta muut majapaikassa olevat olivat mukavasti odottaneet meitä.

Alkupalaksi oli keittoa, pääruoaksi perunapaistos ja lammasta ja mulla kasviksia lähinnä sieniä, jälkiruoaksi kakkupala kermavaahdolla.

Saattueessa takaisin teltalle, koska pimeässä ei saa ilman henkilökuntaa kulkea. Emme päässeet edes puoliväliin, kun totesimme, että norsut ovat liian lähellä, palasimme takaisin ja saattajamme pyysi meille auton. Taas auton kyydissä savannin poikki norsuja väistellen ja teltalle päästyämme meitä tervehti kaksi virtahepoa. Virtahepot vaihtavat kovasti kuulumisiaan, mutta yritämme nukahtaa näihin ääniin.

PS. Päätimme kuitenkin vielä jäädä tänne… 