Sunnuntaina päätettiin katsastaa Luccan nähtävyydet ja kadut ennen kuin poistutaan. Lähialueet on koluttu hyvinkin tarkkaan, mutta “koti”kaupunki on jäänyt huonolle. Luccassa on vanha torni, joka itsessään on toki nähtävyys, mutta hauskan tästä tornista tekee sen, että siellä kasvaa iso puu sisällä. No koiraa sinne ei saanut viedä, joten valokuvaaja läksi torniin ja minä jäin viihdyttämään G.n kanssa ohikulkijoita. Illalla sitten katseltiin kuvia ja hienot oli maisemat sieltä, mutta ei Jukka ollut ottanut itse puusta tornissa kuin puolikkaan kuvan:) Lucca on kooltaan hyvin käveltävä kaupunki, paljon erilaisia museoita ja tietysti pari kirkkoa jne. Kävelykadut risteävät muurien sisällä ja kauppoja on vieri vieressä.

Illalla meinasi tuska tulla, kun ei oikein löydetty mieleistämme ruokapaikkaa. Lopulta painelin sisään hieman arveluttavan näköiseen paikkaan, koska nälkä oli jo kova. Vastaanotto oli sydämellinen ja ravintola oli 2 kerroksinen, alakerrassa oli pari asiakasta ja meidät ohjattiin yläkertaan, jossa oli paljon tyhjiä pöytiä ei niin sisustuksellisessa ja viihtyisässä salissa. Saatiin tilaus tehtyä ja yhtääkkiä väkeä alkoi tulemaan yläkertaan ja iso sali täyttyi ruokailijoista. Ja mitä ruokaa saimme, aivan mahtavan makuisia pastoja ja Jukka söi tietysti jonkin lihalajitelman, josta on parempi ettemme tiedä mitä oli, muutakuin tosi hyvää. Eli ei aina nätti ja kutsuva ulkonäkö ole hyvän ravintolan merkki:) Pitäisi tämäkin jo oppia. Poislähtiessämme kokki tuli vielä G.tä katsomaan ja itsehän se oli mamma eli ymmärsimme, että äitee kokkasi, isä toimi apumiehenä ja kassana ja tyttäret tarjoilijoina.

Maanantaina aurinkoisessa säässä kohti seuraavaa majapaikkaa eli Podere san quiricoa. Matkalla ensin poikettiin supermarketissa viini ja vesiostoksilla. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen poikettiin viinitilalla viiniostoksilla ja tunnin ajomatkan jälkeen oli vuorossa taas yksi outlet. Sitten olimmekin jo melkein perillä. Meitä oli vastassa omistajaperheen rouva, hänen miehensä ja rouvan lankomies ja tietysti Spotty ja Joda. Ensin G tutustutettin Jodaan, vanhempaan saksanpaimenkoiraan ja sitten Spottyyn, taitaa olla jonkin sortin setteri, parivuotisa uros. ja sitten alkoi leikki. Tila, 3 hehtaaria on kokonaan aidattu, joten G pääsi myös irti hihnasta. Leikkivät ja juoksivat pitkän aikaa.

Talo on mukava, mutta hiivatin kylmä. Kaksi villapaitaa, pukin tuoma välly ja untuvapeitto ei meinaa riittää:9  Nyt odotellaan kello 8, mennään syömään paikalliseen ravintolaan. Siihen on kävelymatka meille Suomalaisille. Italialaisille ei voisi kuulemma sanoa, että kävelkää, ulkona on niin kylmä(-1), että eivät pysty olemaan ulkona.