Yeah, we saw it with our own eyes! The tower really is leaning! 🙂 actually more, than we thought in forehand. It was also a tough day for Giusto, it was countless number of times he was noticed. While I climbed 296 steps up, Sari entertained tourists with G. Some even asked that if they are there in purpose, hired by county of Pisa 🙂 We also had lunch in restaurant, and the staff 1st needed to take photos of G before they could serve us. Then we started to walk towards the van, he knew exactly to there to turn to find the van, and when his box door was opened, bum, he jumped in and fell a sleep. Now we are again in Lucca in our room, had a good nap, and thinking of going to aperitifs before dinner.

Pisassa käytiin tornin kaltevuus toteamassa tänään, kallellaan oli. Jukka kiipesi torniin ja minä viihdytin turisteja G:n kanssa sillävälin tornin juurella. Eräskin kysyi, että oliko meidät palkattu kunnan puolesta siihen ja moni ehdotti, että voisimme ottaa G.stä otetuista kuvista maksun:) Tänään otetuilla kuvilla olisi jo saanut matkarahat kasaan, sen verran moneen ruutuun G pääsi. Vähän lounasta välillä(ravintoloitsijan piti kylläkin hakea kännykkänsä ensin ja ottaa kuva ennen kuin palveli meitä). Sitten pikkuhiljaa kohti autoa. G:n mielestä reissu olikin ollut jo riittävän pitkä, koska jolkotteli kohti autoa mukavaa vauhtia ja Jukan saatua auton ovet auki oli G kopissa makuulla heti. Olihan se 5 tunnin edustusreissu eli väsymys sallittu. Paluumatkalla poikettiin vielä supermarketissa ihmettelemässä ja ihastelemassa paikallisten jouluruoan ostoskäyttäytymistä. Ulkomainen supermarketti on aina viihdyttävä paikka käydä sekä katselmassa että tehdä ostoksia, mutta joulun alla se vielä korostui. Kohta illallisen etsintään, jos saadaan kuorsaava koira hereille.