Aamulla oli todella kova tuuli. Ja kun on kuivaa niin hiekka pöllyää. Hiekkaa oli silmälaseissa, kiikarissa, kamerassa, puhelimessa ja joka kolossa. Hiukset on pystyssä hiekasta ihan kuin olisi hiuslakkaa päässä. Sehän hyvä puoli tuossa hiekassa on, kun laittaa aamulla aurinkorasvaa ja siihen tarttuu hiekkaa niin saa ilmaisen kuorinnan.

Aamuajolla etsittiin villikoiria, tuloksetta, jäljet kyllä löydettiin. Villikoirat on vaikeita eläimiä löytää. Esimerkiksi kun autokunta löytää leijonan tai minkä kissaeläimen tahansa ja ilmoittaa siitä radiopuhelimella muille autoille, on se kissa siellä vielä tunninkin kuluttua hyvin suurella todennäköisyydellä. Villikoirat taas ovat paikoillaan vain, jos ovat juuri syöneet, muun ajan liikkuvat.

Ajelimme kaikessa rauhassa, kunnes tulimme hiekkaiselle vesireiälle, jossa oli naarasleijona rauhallisesti makuulla kyljellään.Tuuli todella kovasti puuskissa ja hiekkaa lensi sen mukana, Hetken perästä laittoi tassut alleen ja kääntyi mahalleen ja lähti, pölypilvi kannoillaan. Oikealta, tuulen alapuolelta lähestyi vesireikää impala lauma, jotka eivät leijonaa huomanneet ja näimme elämämme ensimmäisen kaadon aivan silmiemme edessä! Impala uroksella ei ollut mitään mahdollisuuksia huomata leijonaa sillä tuuli ja hiekka tulivat sitä suoraan silmille. Leijona tarttui impalaa ensin takaa, sitten otti kyljelleen maahan ja hampaat kurkulle. Impala oli hetkessä kuollut. Hetken aikaa leijona vielä piti hampaita kurkulla ja tasasi omaa sykettään samalla. Sitten lähti raahaamaan saalistaan vähän kauemmas. 

Kuskimme kertoi palattuamme majapaikkaan aamiaiselle, että leijonalla oli pienet pennut jossain lähistöllä.

Upea aamu meille ja leijonalle, impalalle viimeinen. 

Aamiaisen jälkeen menimme piiloon katsomaan ketä vesireiän lähettyvillä on ja sieltähän löytyi normikattaus. Oli norsuja, impaloita, kuduja ja seeproja. Lähdin 1,5 h kuluttua piilosta ja ajattelin hetken istuskella terassillamme ja katsella pusikkoon, olisiko siellä elämää. No siitähän ei tullut mitään, koska terssimme oli jo varattu, siellä oli kaksi klipspringeriä(suomeksi en tiedä, mutta pieni antilooppi)päivänokosilla. Istuskelin sitten sisällä. Jukka tuli hetken perästä ja meidän piti ottaa lyhyet päikkärit, mutta sitten alkoi kuulua meteliä etuoveltamme.

Avasimme oven ja norsuhan se siinä yritti irrottaa kantoa maasta. Vähän ajan kuluttua tuli henkilökunta ajamaan norsua pois, koska meitä ylempänä olevan talon rouva ei päässyt etenemään. Voisin sanoa, että norsu vain nauroi miehelle, joka yritti ajaa sitä pois. Norsu väisti lopulta.

Iltapäiväteen jälkeen ilta-ajolle ja lähdimme etsimään gepardia (cheetah), joka kyllä löytyikin, mutta oli hänellä vielä unet kesken. 

Näimme myös urosleijonan, joka kanssa untenmailla nukkumassa ja vatsa niin pinkeänä, että mietimme, että sillä oli varmasti kauhean paha olo.

Illallinen ja nukkumaan. Huomenna on uusi unohtumaton päivä.