Tapahtumarikas päivä, ei voi muuta sanoa!

Aamulla nuotion ääressä ennen klo 06 oli aamupala odottamassa: kahvi, tee, mehuja, puuroa, muffinsseja, proteiinipatukoita ja leivät. Mahdollisuus oli myös ottaa juomia mukaan autoon. Ennen lähtöä kaikilta mitattiin myös lämpö ja se tehdään joka aamu, täällä otetaan Korona hyvin vakavasti.

Aamuajo suuntautui katsomaan näkyisikö sarvikuonoja ja yksi musta näkyikin. Sieltä kuskimme Ken huomasi kivien päällä leijonalauman ja sitä kuvasimme ja katselimme pitkään. Kuski sai kesken kaiken tiedon puhelimeen, että wildebiistit alkavat kokoontua ja todennäköisesti ylittävät joen. Tällaisissa ylityksissä saattaa olla satoja eläimiä ja näky on sanoinkuvaamaton. Kaahasimme kohti ylityspaikkaa, kun auton vieressä oli yhtäkkiä leopardi. Kuski sanoi, että niitä kyllä nähdään ja hädin tuskin pysähtyi sen verran kiire oli katsomaan joen ylitystä. 

Aikamme odoteltuamme totesimme, että aamiaisen aika, nuo wildebiistit kun saattavat kokoontua ja sitten todeta että eivät ylitäkään jokea. Lähdimme aamiaiselle joka oli puun alla katettuna seisova pöytä; oli lämpimät ruoat, hedelmät ja leivät sekä tietysti kahvi, tee ja mehu. Aivan ihana kokemus.

Oli myös paikalle tuotu vessa.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme katsomaan näkyykö leopardia ja siellähän se puussa ihmetteli. Ajon jälkeen leiriin, muutama tunti vapaata eli säkkisuihku ja lounas. 

Lounaan jälkeen takaisin leopardia katsomaan ja edelleen puussa. Kuskimme on aivan ihme kaveri, hän näki ilman kiikareita jo kaukaa, että puussa on ja sanoi, että tulee kohta alas. Toinen autokunta siirtyi hieman toiseen kohtaan niin näimme varmasti mihin leopardi suuntaa. Eikä mennyt kauaakaan, kun leopardi tuli alas puusta ja alkoi kävellä joen vierustaa. Hyvin syöneen näköinen, joten ei välttämättä lähde saalistamaan. Käveli aikansa ja eteen tuli puu joten päätti käydä puussa tähystämässä, on muuten ketterä eläin(video löytyy instasta @sajukkis). Seurasimme leopardin menemistä jonkun aikaa ja sitten kuskimme totesi, ettei se saalista, lähdetäänkö katsomaan, josko löytäisimme leijonia?

Aamuiset leijonat olivat samassa paikassa ja loppuillan seurasimme leijonien leikkiä ja kisailua.

Ilta pimeni ja takaisin leirille illalliselle. Kuski otti ”väärän” tien ja vähän ehdimme ihmettelemään asiaa, kunnes huomasimme, että illallinen oli järjestetty ulos puskiin. Siellä oli kaikki valmiina: ruokapöydät katettuina, baari, kokki paistoi lihoja ja kasviksia, oli todella erilainen illallinen ja vielä kuutamokin sattui olemaan.

Ruoka on täällä todella hyvää ja sitä on paljon!

Ruoasta vielä sen verran, että jokaisesta autosta löytyy kylmälaukku täynnä erilaisia juomia ja paljon erilaisia sipsi- ja pähkinäpusseja eli ei pääse nälkä yllättämään myöskään ajon aikana.

Tätä kirjoitellessa kuutelemme, että nyt on joku lähellä ja hippohan se on ihan telttamme vieressä. Leirissä ei saa kulkea pimeän tullen yksin, aina pitää olla joku leirin väestä edellä taskulampun kanssa juuri hippojen varalta. Hippo tappaa Afrikassaihmisiä toiseksi eniten maailmassa malariahyttysten jälkeen. On muuten iso kaveri ja teltta on teltta. Urosleijona karjuu jossain kaukana samaan aikaan.

Huomenna on varmasti normaalimpi päivä.