Matkapäivä HEL-LHR-JNB-MUB

Ainahan Afrikkaan on ollut pitkä matka, mutta nyt tuntui ettei sitä saavuteta sitten millään. Ensin lento Helsingistä Lontooseen sieltä Johannesburgiin sieltä Maunlle. Yli vuorokausi siinä meni. Lento Lontoosta Johannesburgiin oli täynnä yskiviä, pärskiviä, niistäviä ihmisiä. Välillä tuntui, että me olimme ainoat, jotka ei käyttänyt nenäliinaa.

Kaikki muodollisuudet niin turvatarkastuksissa kuin matkalaukunkin kanssa sujui todella juoheasti. Vähän jännitti tuon matkalaukun kanssa, kun meillä saa tällä reissulla olla yht. 40 kg tavaraa ja Jukan kameralaukku haukkaa tuosta vajaa puolet. Eli kaikki muu pitää mahtua n. 20 kg:n. Vaatteethan ei paljon paina, mutta lääkkeet, jatkojohdot jne niin yllättävästi sitä painoa kertyy ja se mikä jännitti niin eka kerta meillä kaikki yhdessä laukussa eli jos se ei tule perille ei tule mitään perille, mutta hyvin kävi. Normaalisti meillä on kaksi laukkua ruumassa, jotka ristiinpakattu eli jos yksi katoaa, molemmille tulee kuitenkin joitain vaatteita.

Maun kentälle meidät otettiin vielä sivuun ja mukava tullirouva haastatteli mm. onko meillä jotain syötävää, mm. hedelmiä ei saa maahan tuoda ja hän myös kysyi paljonko meillä on rahaa mukana. Botswanaan ei saa tuoda enempää kuin 700 edestä valuuttaa per henki.

Kentällä meitä oli jo kuski odottamassa ensimmäisen yön majapaikkaan ja ajo sinne kesti puolisen tuntia. Saimme telttamme heti, joka siis paalujen varaan laitettu, paksua canvas kangasteltta, ikkunoita ei ole vain verkot, ovessa ei lukkoa. Suihku ja wc ulkona, mutta katon alla. Teltassa sisällä päivällä asteita yli 40, mutta yöllä piti vetää peittoa päälle ettei tule kylmä.

Majapaikassa oli samaan aikaan meidän kanssa mukava saksalainen ja eteläafrikkalainen pariskunta, joiden kanssa illalla käytiin Mokoro (meikäläinen ruuhi) ”ajelulla”, lintuja oli paljon ja aaseja, aivan ihana auringonlasku. Meitä oli aina pariskunta/mokoro ja jokaisella oma ”kuski”, joka pitkän kepin kanssa ohjasi Mokoroa.

Illan päätteeksi vielä illallinen majapaikan yleisissä tiloissa ja vaikka istuimme eri pöydissä pariskunnittain niin hyvin juttu luisti matkustamisesta.

Yö sujui nukkuen aina aamuneljään. Tällöin alkaa luonto heräämään ja nukkuminen muuttuu äänten sinfonioiden kuuntelemiseksi. Aamupalalle 0730, joka taas muiden vieraiden kanssa venähti pitkäksi ja lähtivät jatkamaan matkaa, meillä lähtö vasta iltapäivällä eteenpäin.