25.2.2023 Primate lodge

Aamulla normi herätys ja aamiainen ja heti aamiaisen jälkeen parin minuutin kävely simpanssiasemalle kirjoituttamaan itsensä sisälle ja sitten vaan metsään. Tänään simpanssiretki oli erilainen, käveltiin paljon ja oli myös ylämäkiä. Sateen uhka oli päällä, lämpötila riittävä joten voi kuvitella kuinka hiostavaa oli pitkissä tamineissa. Poikkesimme paljon poluilta eli oli välillä todella vaikeakulkuista ja haastavaa, muutama pienen puron ylitys. Näissä kohdin kantajat tulivat kyllä ojentamaan auttavan kätensä.  Onneksi kantajat kantoivat rmyös reppumme, se vähän helpotti. Näimme simpansseja, mutta ei niin paljon kuin eilen ja olivat haastavampia kuvattavaksi. Kaikin puolin hieno aamupäivä.

Puolen päivän aikaan takaisin hotellille, suihku, lounas ja lyhyet päikkärit.

Tänään halukkailla oli mahdollisuus käydä paikallisessa kylässä ja meistä viidestä 4 lähti.

Oli hieno kokemus.  Oppainamme täällä oli 2 paikallista nuorta kyläyhdistyksestä ja he puhuivat erinomaista englantia. Kävelimme läpi kylän, jossa lapset heiluttivat meille, tulivat luokse koskettamaan, halusivat nähdä puhelimen ja olivat muutenkin kovasti kiinnostuneita meistä.

Kävelimme läpi jalkapallokentän, jossa nurmella lapset pelasivat jalkapalloa ja lehmät ja vuohet laidunsivat.

Ensimmäiseksi menimme tutustumaan banaanitilaan, jossa nuori mies näytti meille miten tehdään banaanista mehua, olutta ja giniä ja sitten maisteltiin.

Sieltä kävelimme paikallisen rouvan luokse, joka näytti meille miten kahvi valmistuu kypsymättömästä pavusta kahviksi.  Kanat juoksentelivat pihalla, oli kovin kotoinen tunnelma. Ja kahvi oli kyllä väriltään mustaa ja hyvin pehmeää. Ostimme papuja myös kotiin.

Takaisin tullessa meitä vastaan käveli värikkäästi pukeutunut(kuten täällä kaikki naiset ovat) vanhempi rouva, joka kantoi ruokasäkkiä päänsä päällä. Jukka kysyi nuorelta oppaaltamme, voisiko hän ottaa rouvasta kuvan. Opas keskusteli jonkunkin aikaa rouvan kanssa, kuulemma siitä, että rouva sanoi, ette hänellä on niin huonot vaatteet päällä, mutta suostui kuvaan kuitenkin.

Jukka otti kuvan, näytti rouvalle ja rouva laittoi kädet suulle hämmästyksestä, olikohan koskaan nähnyt kuvaa itsestään? Annoin rouvalle 10000 shillinkiä, joka n. 2,40 eur ja luulimme, että rouva pyörtyy ilosta, oli hänelle erittäin iso raha.

Erittäin hieno kokemus nähdä paikallisia ihmisiä ja paikallista käsillä tekemistä.

Illallinen ja matka jatkuu huomenna aamusta Queen Elisabeth puistoon.