Aamulla sanottiin heipat sammakolle ja portista ulos 06. Lähdimme katsomaan vieläkö impala roikkuu puussa ja matkalla näimme tietysti pöllön. Roikkuihan se impala puussa ja sen kimpussa oli kaataja itse eli leopardi. Oli hieno katsoa, kuinka ketterästi kissa käsittelee isoa impalaa ja aina kun sai syötyä siitä osan, otti kiinni ja kipusi ylemmäs. Saalis keveni, niin oli helpompi kiivetä sen kanssa. Tunnin verran näytöstä katsottiin ja sitten kuulimme kuin äänekkään naukaisun ja leopardi lähti kiireesti alas ja poistu paikalta. Sillä oli pentu jossain lähellä ja pentu kutsui emoansa.

Ajeltiin hissukseen seuraavaan majapaikkaan (Satara) etelämmäs, josta vielä järkevä ajomatka Skukuzan kentälle huomenna. Kävimme kysymässä olisiko mökkimme jo valmis, mutta ei ollut, joten joimme kahvit ja söimme aamiaisen ja teimme vielä parin tunnin kierroksen lähimaastossa. Matkalla oli vilaus leijonasta, mutta ei mitään erikoisempaa.

Iltapäivällä saimme mökin ja otimme kolmen vartin päikkärit ja sitten vielä ilta-ajolle.

Kovin oli hiljaista, mutta sitten edessä oli äkisti monta autoa ja leijonalaumahan 5 kpl siellä nautti iltapäivän auringosta. Kovin oli laiskaa porukkaa vaikka impalalauma oli ihan näköetäisyydellä. Kovasti nenä kävi impaloiden suuntaan, mutta eivät saaneet aikaiseksi lähteä saalistamaan. Hieman yli tunnin leijonia katseltiin ja sitten oli pakko lähetä leiriä kohti, että ehditään porteista sisälle. Matkalla vielä ihan leirin ulkopuolella nähtiin leijonapariskunta.

Nopeasti vaihdettiin vaatteet ja käytiin syömässä ja takas tullessa mökin vieressä oli vielä käärme(?).

Huomenna ajo kentälle ja kotia kohti.