La-su 9-10-10-2021

Lauantai oli ensimmäinen kokonainen päivä Keniassa ja Ololo Safari Lodgessa ja pääsimme ottamaan kiinni tulevaan aikatauluun eli aamulla herätys 05 maissa, aamukahvi ja siis vain kahvi. Klo 06 auto starttaa aamuajolle, 09 maissa takaisin ja sitten aamiainen. Aamiaisen jälkeen pakko ottaa päikkärit sen jälkeen onkin lounasaika, taas lyhyet päikkärit ja ilta-ajo starttaa klo 16. ilta-ajolta takaisin klo 19 maissa, illallinen ja nukkumaan. Ei varmasti tunnu kovin rankalta, mutta kyllä aika zippi ollaan päivän jälkeen. Noilla ajoilla on oltava focus luontoon 100 % jottei menetä mitään. Lauantaina nähtiin shakaaleja, sarvikuonoja (sekä valkoisia että mustia) ja leijona, joka vatsa pinkeänä juuri syöneenä nukkui kaikista katsojista huolimatta. Oppaamme sanoi, jos haluamme lähteä sunnuntain aamuajolle suosittaa hän aikaistamista tuosta klo 06, koska sunnuntai, puisto aukeaa klo 06 ja täällä paljon Intialaisia, jotka eivät halua nähdä mitään muuta kuin leijonan ja varmasti tuosta vatsa pinkeänä olevasta leijoinasta on sana kiirinyt, joten puisto tulee olemaan täynnä nopeasti. Leijona saattaa pysyä syönnin jälkeen useamman päivän paikoillaan. Sovimme siis lähtevämme aamulla 0545.
Sunnuntaiaamu starttasi kahvikupillisen jälkeen 0545. Olemme siis puistossa sisällä niin meidän ei tarvitse odottaa enää porttien aukeamista klo 06 vaan voimme lähteä vielä hämärissä ja sovimme, että suuntaamme katsomaan heti onko leijona vielä nukkumassa. Leijona oli yön aikana lähtenyt varmaankin sulattelemaan ruokaansa kävelylle eikä ollut enää paikalla joten jatkoimme matkaa. Oppaamme otti vähän matkan päästä pikkutien ja tovin sitä ajettuamme se tapahtui: 2 leijonaemoa pentuineen. Oppaamme laittoi viestin kohdasta toiselle Ololon oppaalle eikä mennyt aikaakaan, kun paikassa oli kymmenen autoa ja leijonat vei pennut piiloon. Jos aikuiset olisivat olleet ilman pentuja olisivat ne vain jatkaneet oleskeluansa, mutta pentujen kanssa toimivat toisin. Sana leijonista kiiri nopeasti, autosuma oli viidessä minuutissa valmis. Näillä Intialaisilla perheillä, jotka tulevat sunnuntaisin puistoon on sellainen tapa, että kun näkevät leijonan, ilmoittavat siitä radiopuhelimella muille,  parkkeeraavat auton sitten siihen ja saattavat päivystää siinä koko päivän.

Meni jonkunkin aikaa, että pääsimme pois, koska olimme tulleet ensimmäisinä ja kaikki autot tukkivat tiemme. Matka jatkui ja näimme kuuden sarvikuonon lauman ja paljon erilaisia lintuja. Aaamuajo kesti neljä tuntia ja opas sai jo soiton majapaikastamme, että koska tullaan. Majapaikkaamme päästyämme aamiainen oli kerätty pois, mutta järjestivät meille hienosti ihan normi aamiaisen.

Lyhyen lepäilyn jälkeen päätimme, että emme lähde ilta-ajolle tänään vaan tutustumme majapaikkamme pihaan ja puutarhaan. Täällä ovat hyvin omavaraisia, kasvattavat kanoja, joista saavat munia ja tietysti luomukanaa, on ankkoja, muutama lehmä, hedelmäpuita, yrttejä, salaatteja, juureksia jne.  Kävelimme tuohon takapihalle ja tapasimme siellä sattumalta Kevinin, joka hoitaa puutarhaa ja hän kierrätti meitä alueella ja kertoi viljelystä sieltä. Hän oli oikein mukava ja ystävällinen, kuten kaikki täällä, hiukan ujo mutta juttelimme pitkään hänen kanssaan ja lopulta hän kysyi haluammeko auttaa ja istuttaa hänen kanssaan pari puuta? No meikäläinenhän oli jo lapionvarressa kiinni, että mitä ja minne?  Istutin hänen kanssaan kaksi avocadopuuta ja oli kyllä mukava kokemus (Jukka tietysti dokumentoi istuttamisen eikä siksi kerennyt istutuspuuhiin). Harvoin lomamatkalta jää tällaisia muistoja.Nyt illalliselle.