Pe 9.11.2018

Aamulento Frankfurtin kautta Venetsiaan, josta auto alle ja kohti Veronaa.

Näin jälkikäteen ajateltuna tuona päivänä kaikki vähän töksähti, mutta onneksi vain vähän. Jukka oli varannut kentälle parkin jo valmiiksi, mutta ei katsonut lähtöterminaalia, no tulihan aamulenkki käveltyä, kun auto oli p1 niin lähellä terminaali kakkosen ovea kuin mahdollista ja lento lähti terminaali yhdestä. Todettiin, että turvatarkastuksessahan ei ole yhtään jonoa, hyvä juttu. No minäpä sain jonon aikaiseksi. Ensin kävelin metallipaljastimen läpi 3 kertaa ja sitten se ilmoitti, että jouduin tai pääsin satunnaisotannan kohteeksi, tarkistetaan ruutijäämät. Antoi punaisen eli jäämiä oli. Testattiin toisen kerran ja toisessa koneessa, edelleen olin ruutinen. Sitten ruumiintarkastus, kaikki matkatavarat auki ja niistä taas testaus ja uudelleen läpivalaisuun. Totesi, että ei löydy mitään. Täytyy tehdä vielä ilmoitus lentoyhtiölle, että tällainen henkilö matkustaa. Oli muuten tullut jono.

Aamukaffet kentällä ja koneeseen ja tietysti joku istui jo mun paikalla, annoin istua, istuin viereen.

Koneen vaihto ja kone myöhässä lähdössä Venetsiaan, niin huono keli, ettei voinut laskeutua, tunnin myöhästyminen. Vihdoin päästiin Venetsiaan ja auto alle kohti Veronaa. Matka sujui mukavasti ja hotellihenkilökunta oli yhtä ilojnen kuin edelliselläkin kerralla.

Nopeasti huone haltuun, vaatteet kaappiin ja kaupungille kävelylle, aperitiivit ja illalliselle. Olin varannut meille pöydän netistä valmiiksi ja se oli vahvistettu meille. Päästiin ravintolaan, joka tupaten täynnä ja meidän varausta ei löytynyt. Onneksi niillä oli toinen ravintola kadun toisella puolella, päästiin sinne ja ruoka oli niin hyvää että ja tarjoilija mukava kuten myös kokki ja muu henkilökunta. Istuttiin näet aivan avokeittiön vieressä ja nähtiin kuinka keittiö toimi ja juteltiin välillä keittiöhenkilökunnan kanssa.

Pitkä päivä ja kaikki tuntui siis hieman töksähtävän, mutta onneksi vain hieman.

La 10.11.2018

Aamiaisen jälkeen auton nokka kohti Firenzen lähellä olevaa outlettiä. Ajoaika parisen tuntia. Sää Veronassa pilvinen, mutta kun päästiin outlet kylään paistoi aurinko niin lämpimästi, että Jukka uskalsi jättää takinkin autoon. Suoritettiin vuoden vaate ja kenkäostokset ja hurruuteltiin pikkuteitä takaisin. Koko päivän reissu. Illalla illallinen ja nukkumaan.

Su 11.11.2018

Yöllä satoi hieman, mutta lämpötila pysyy kivasti koko päivän n. 15 paikkeilla.

Tänään ohjelmassa autolla kohti Parco delle cascasa di Molinaa. Luonnonpuisto, jossa paljon vesiputouksia. Vajaan tunnin, loppumatkasta hyvin kapean ja kiemurtelevan ajomatkan jälkeen auto parkkiin ja kohti puistoa kävellen pienen kylän läpi. Tie joka vei puistoon oli päällystetty jonkin sortin kivillä ja vaikka meillä oli kunnon matalavartiset “vaelluskengät” molemmilla niin liukastuminen oli lähellä monta kertaa.

Puisto oli hieno. Siellä kulki vaihtelevaa maastoa polku, jonka varrella vesiputoukset olivat. Yhdessä kohdassa pääsi metallisella keinulla keinumaan putoukseen, kokeiltiin molemmat. Väkeä ei ollut kauheasti, joten saatiin kulkea kaksistaan melkein koko matkan ja kuvailla rauhassa. Lenkin jälkeen syötiin paikan baarissa lounas eli 2 kahvia, vesi, ja 2 sämpylää, mulle juustoa ja Jukalle kinkkua ja salamia, kaikki yht. 9,70.

Padovaan

Ma 12.11.2018

Eilen puistosta hotellille meinasi tulla tenkkapoo. Poliisi oli sulkenut kaikki tiet Veronan keskustaan. Aikamme pyörittyä autolla oli pakko kysyä poliisilta kuinka pääsemme hotellille. Kerrottuamme, että hotellimme oli pyytänyt meille luvan ajaa keskustaan ja näytettyämme sähköpostista hotellivarauksen ystävällinen poliisi antoi luvan ajaa keskustaan. Todennäköisesti sunnuntaisin keskustaan ajoa rajoitetaan, muuta emme keksineet.

Illallinen oli maukas, sain vegaaniruokaa ja Jukka kunnon pihvin ja tiramisua.

Ma aamuna Veronasta kohti Padovaa, poikkeama kuitenkin vaellus Euganean vuorilla. Löysimme lähtöpaikan ja kävely alkoi. Halki metsän, viiniviljelysten, oliivilehtojen totesimme kuinka helppoa seutua kävellä, kunnes ylämäki alkoi ja sitä riitti. Hiki tuli, jalat hapotti, mutta oli mukavaa ulkoilla ja tulihan se alamäkikin sitten lopulta. Neljän tunnin jälkeen autolla takaisin ja takakontti lounas.

Autolla kohti Padovaa, pitkät unet ja ruoan etsintään, tälle illalle meillä ei ole pöytävarausta. Ja ruokaahan me löydettiin heti kadun toiselta puolelta. Trattoria näytti kovin tyhjältä, mutta sisälle päästyämme totesimme, että melkein täynnä ja kaikki puhui italiaa, taidettiin olla ainoat ulkomaan ihmeet.

Alkupalaksi 250 g mozzarella juustoa, jaettiin molemmille, Jukalle pikku pizza pääruoaksi ja mulle reissun ensimmäinen pasta. Jälkiruoaksi Jukalle vielä tiramisu. Vettä 1 lt, viiniä 1/2 l, olut ja kaikki tämä vajaa 40,00 eur, välillä halvalla saa hyvää, tiramisu näet pääsi kolmen parhaan joukkoon ikinä ja on niitä vuosien varrella aika monta maisteltu. Pasta oli loistavaa, pizza todella hyvää ja viini, joka siis maksoi alle 4,00/1/2 lt ei hävinnyt yhtään 40,00 euron pullolle.

Aamulla töiden pariin. Bussi noutaa 8.30.

Ti 13.11.2018

Aamulla lähtö Gibusin tehtaalle 8.30 ja koko päivä siellä hurahti töiden parissa, hitellilla n. 16.30. Yhteinen illallinen alkoi klo 19.30.

Ke 14.11.2018

Vapaapäivä Padovassa. Käytiin aamiaisen jälkeen vanhassa kaupungissa kahvilla, kierreltiin katuja, poikettiin kaupoissa. Lounas löytyi kalaravintolasta, Jukka söi pstaa simpukoilla ja minä äyriäissalaatin, josta äyriäiset matelivat Jukan lautaselle. Illalla vielä yhteinen illallinen. Hyvin vapaa päivä.

To 15.11.2018

Aamulla poistuimme aamiaisen jälkeen Padovasta jo 8 maissa ja suuntasimme kohti Dolomiitteja tarkoituksena tehdä jonkin sortin päivävaellus .Kiermurtelevan tien varrelta löytyi lähtöpaikkamme ja ei kun matkaan. Kivaa tasaista polkua metsän keskellä, kunnes polku loppui maanvyörymään, no siitä yli kiveltä kivelle hypellen, koska polun toinen pää näkyi. Ja sitten alkoi nousu, läähätys ja muutama metri ja pysähdys, nousua nousun perään, kapeaa kivikkoista polkua, välillä oli laitettu vuoren seinään vaijeria kiinni, josta pitää kiinni. Maisemat oli kuulemma kauniit, katselin itse vain jalkoihin. Polku kapeni entisestään ja sitten mulle tuli stoppi. Suora pudotus vasemmalla ja polku siinä kohtaa jäässä. En vain kerta kaikkiin päässyt siitä yli. Päätimme, että Jukka jatkaa matkaa loppuun asti ja minä jään halailemaan kiveä ja psyykkaamaan itseäni takaisinmenoa varten. Polku oli kaventunut kuulemma vielä ja jäisiä paikkoja oli lisää ja jopa lunta. Parikymmentä minuuttia Jukan lähdöstä polkua tuli nuori pariskunta, joka toi terveiset Jukalta, oli päässyt perille. Priskunta oli samalla aloittanut paluumatkan alaspäin.

Odottelin Jukka ehkä 3 varttia, söin suklaacroissantin(auttoi kummasti korkean paikan pelkoon) ja sitten aloitettiin laskeutuminen alaspäin. Aurinko oli kääntynyt vuorten taakse ja vuorilta tuleva vesi oli alkanut paikoin jäätyä polulle, sai olla tarkkana, ettei liukastunut. Syötiin sämpyläeväät puolessa välissä ja katsottiin, kun musta vuohi loikki vuorta ylöspäin.

Korkeus n. 2000, nousu n. 300, aika vajaa 5 tuntia. Mukava päivä ulkoillen , vaikken kääntöpaikalle päässytkään.

Auton nokka alaspäin ja kohti Trevisoa. Trevisossa on muuri kaupungin ympärillä, johon autoilu ei ole sallittua. Emme löytäneet parkkipaikkaa heti tullessamme ja jätimme auton yhden kaupan pihaan ja lähdimme kävellen etsimään hotellia, koska hotellista oli jo soitettu, tulemmeko ja koska. Hotellikaaan ei meinannut löytyä. Mutta lopulta löytyi hotelli ja kävelimme takaisin autolle, ajoimme koko muurin ympäri ja pääsimme parkkipaikallekin. Illalla vielä syömään, Jukalle possunposkea ja mulle pastaa. Nyt maistuu uni. Hotellissa on 6 huonetta ja kun tulimme olimme vain me, mutta illalliselta tullessamme huomasimme, että hallin pöydälle jätetyt avaimet olivat hävinneet, eli nyt kaikki huoneet on täynnä.

Treviso

Pe 16.11

Tämä päivä vietettiin kävellen ristiin rastiin Trevisossa. Aamupäivällä käytiin apteekissa ostoksilla, täältä saa paljon parempaa laastaria kuin Suomesta, sitä ostetaan aina ja televisiomainoksen uhrina aamiaisella näin Voltaren kipulaastareita, niitähän piti myös ostaa.

Kaupunki on pieni joten nähtävyyksiä ei kauheasti ole, kirkkoja toki piisaa, mutta paljon jokia/kanaleita ja siksi tätä kutsutaankin pikkuVenetsiaksi.

Poikettiin keskusaukion terassille cappuccinoille ja Jukka otti suklaacroisantin, maistoin croisantista ja sanoisin, että se pääsi kolmen parhaan kärkeen koskaan syödyistä croissanteista. Mutta “kalliiksi” tuo Jukan pullan himo tulee, tuokin croissant maksoi 1,20 eur.

Lounas päätettiin syödä huoneemme terassilla, johon paistoi aurinko lämpimästi. Ostettiin matkan varrelta leipäkaupasta täytetyt leivät ja viereisestä kaupasta pullo valkoviiniä 3,00 eur. Sitä ennen löydettiin kuitenkin pienen pieni vaatekauppa ja sieltähän lähti Jukalle 2 huivia ja liivi mukaan.

Terassilounaan jälkeen päikkärit ja sitten lähdimme takaisin kaupungille. Olimme näet huomannut aamukävelyllä, että iltapäivällä keskustorilla on suklaamessut. Harmi, ettei oltu omalla autolla, koska ostettavaa olisi ollut paljon. Vuittonin merkkilaukku suklaasta oli todella hieno ja samoin mutteri kahvipannu. Oli erilaisia konvehteja vaikka kuinka paljon, tryffeleitä, keksejä, kakkuja, piirakoita ja kaikki suklaasta. Jatkoimme kävelyämme vielä kanaaleille kuvaamaan iltavalaistuksessa, poikkesimme aperitiiveille, latte 2,00 eur ja spritz aperol 2,50, aperol saattoi olla halvin koskaan ostamamme, Roomassa kun nuo maksaa 8-10,00 eur.

Kaupan päälle vielä kipollinen perunalastuja. Kävelyn lomassa katselimme toki myös näyteikkunoita ja kravattihuivi, hattu, kengät lähtivät vielä Jukan mukaan. Nyt on matkalaukut niin turvoksissa, että joudumme varmasti maksamaan ylipainomaksun. No painoa on matkalaukun lisäksi tullut varmasti myös meille, sen verran hyvää ruokaa ja juomaa on tullut nautituksi ja vielä tälle illalle illallinen on odottamassa 20:30, onneksi on ihan tuossa kulman takana. Huomenna suuntaamme jo kotiinpäin.