Ketchican lentävät mustat karhut!

To 10.8.2017

Aamu alkoi kellon soittaessa 04.20. Ohitimme valaspaikan, mutta oli niin pimeää, ettei nähnyt mitään, joten nousimme vähän vaille seitsemän ja heti parvekkeelle katsomaan mitä näkyy, näkyykö mitään. Näkyi kaunis maisema, mutta ei kauheasti eloa.

Aamiaiselle kahdeksan maissa ja sitten olimmekin saapunut Ketchikaniin ja päätimme lähteä katsomaan kaupunkia ennen retkeä. Kaupunki oli paras kaikista kolmesta johtuen vähäisemmästä turisti krääsästä. Toki sitä oli riittämiin, mutta jotenkin ei tuntunut niin pahalta kuin kahdessa aikaisemmassa, tai sitten siihen oli jo tottunut. Pikaisen loungelounaan jälkeen laivassa takaisin maihin ja odottamaan retkelle lähtöä.
Meitä oli retkelle 6 ihmistä, me Jukan kanssa ja 4 australialaista. Bussilla vesitasosatamaan muutamassa minuutissa. Turvallisuusohjeiden läpikäynti ja vesitasoon. Jukka istui lentäjän vieressä, minä takana yksin ja pääsin näin katsomaan molemmilta puolilta ikkunasta ulos ja muut keskipenkeillä, tunnelma oli tiivis. Lento kesti n. 20 min. Oli hienoa katsoa maisemia ylhäältä päin. Nousu ja lasku vedestä ja veteen sujui pehmeästi.
Laskun jälkeen ajoimme oppaan kanssa muutaman minuutin hiekkatietä ja lähdimme jalan polkua pitkin muutaman minuutin matkan. Matkalla paikallisopas kertoi, kuinka näitä karhujokia valvotaan tarkasti, ettei häiritä luontoa. Polun varrella näimme isoja kasveja mudassa, jossa karhun tassun jälkiä, karhut olivat kaivaneet kasvin juuria ravinnokseen useasta paikasta, ja polulla piti olla tarkkana, ettei astunut karhun kakkaan, sitä riitti. Jouduimme myös kulkemaan tiiviinä ryhmänä pareittain hiljaa. Jos karhu sattuu juuri kulkemaan polun yli, menee se kuulemma alta pois, koska näkee isomman tiiviin ryhmän.

Saavuimme tasolle, josta aukeni virtaava lohijoki alempana ja hetken perästä siellä tallusteli mustakarhu. Yksistään vesitaso lento oli hieno kokemus, mutta kyllä tuollaisen karhun näkeminen luonnossa kalastamassa veti hiljaiseksi. Paikalle oli saapunut myös valkopääkotka tiirailemaan karhun saalistamista. Loppujen lopuksi karhuja kalasteli siinä eri tahtiin tunnin aikana useampi ja kalaakin saivat.
Lopulta takaisin bussiin ja siitä vesitasoon ja lento takaisin omalle laivalle.

Todella hieno kokemus ja edelleen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Bussikuski jutteli tuosta vesisateesta ja sanoi, että tällaiset päivät, mitä meille on sattunut, on todella harvinaisia, varsinkin Ketchikanissa, joka on Alaskan sateisin kaupunki.

Laivalle päästyämme nopeasti pientä purtavaa taas loungesta(pitäähän sitä hyödyntää, kun kuuluu hyttien hintaan) ja sitten lähdimme Jukan kanssa salille. Suihku, sanomattakin selvää, että loungesta vähän hedelmiä(hedelmäkori on hytissä koko ajan täynnä, banaania, omenaa, rypäleitä jne), mutta loungesta ne saa valmiiksi pilkottuina, joten helpompaa ja loungen ovi on käytännöllisesti katsoen hyttiämme vastapäätä, joten matkaan ei mene aikaa.
Salilta tultuamme oli postilaatikkoomme(joka oven vieressä on teline, johon tulee ruokalistat, tarjouksia tai muuta tiedotettavaa)tullut jo tietoa kotiinlähdöstä. Niin se aika kuluu, viikko on lyhyt aika. No vielä on perjantai, meripäivä, aikaa nauttia maisemista, auringosta ja syömisestä.


To 10.8.2017

Aamu alkoi kellon soittaessa 04.20. Ohitimme valaspaikan, mutta oli niin pimeää, ettei nähnyt mitään, joten nousimme vähän vaille seitsemän ja heti parvekkeelle katsomaan mitä näkyy, näkyykö mitään. Näkyi kaunis maisema, mutta ei kauheasti eloa.

Aamiaiselle kahdeksan maissa ja sitten olimmekin saapunut Ketchikaniin ja päätimme lähteä katsomaan kaupunkia ennen retkeä. Kaupunki oli paras kaikista kolmesta johtuen vähäisemmästä turisti krääsästä. Toki sitä oli riittämiin, mutta jotenkin ei tuntunut niin pahalta kuin kahdessa aikaisemmassa, tai sitten siihen oli jo tottunut. Pikaisen loungelounaan jälkeen laivassa takaisin maihin ja odottamaan retkelle lähtöä.
Meitä oli retkelle 6 ihmistä, me Jukan kanssa ja 4 australialaista. Bussilla vesitasosatamaan muutamassa minuutissa. Turvallisuusohjeiden läpikäynti ja vesitasoon. Jukka istui lentäjän vieressä, minä takana yksin ja pääsin näin katsomaan molemmilta puolilta ikkunasta ulos ja muut keskipenkeillä, tunnelma oli tiivis. Lento kesti n. 20 min. Oli hienoa katsoa maisemia ylhäältä päin. Nousu ja lasku vedestä ja veteen sujui pehmeästi.
Laskun jälkeen ajoimme oppaan kanssa muutaman minuutin hiekkatietä ja lähdimme jalan polkua pitkin muutaman minuutin matkan. Matkalla paikallisopas kertoi, kuinka näitä karhujokia valvotaan tarkasti, ettei häiritä luontoa. Polun varrella näimme isoja kasveja mudassa, jossa karhun tassun jälkiä, karhut olivat kaivaneet kasvin juuria ravinnokseen useasta paikasta, ja polulla piti olla tarkkana, ettei astunut karhun kakkaan, sitä riitti. Jouduimme myös kulkemaan tiiviinä ryhmänä pareittain hiljaa. Jos karhu sattuu juuri kulkemaan polun yli, menee se kuulemma alta pois, koska näkee isomman tiiviin ryhmän.

Saavuimme tasolle, josta aukeni virtaava lohijoki alempana ja hetken perästä siellä tallusteli mustakarhu. Yksistään vesitaso lento oli hieno kokemus, mutta kyllä tuollaisen karhun näkeminen luonnossa kalastamassa veti hiljaiseksi. Paikalle oli saapunut myös valkopääkotka tiirailemaan karhun saalistamista. Loppujen lopuksi karhuja kalasteli siinä eri tahtiin tunnin aikana useampi ja kalaakin saivat.
Lopulta takaisin bussiin ja siitä vesitasoon ja lento takaisin omalle laivalle.

Todella hieno kokemus ja edelleen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Bussikuski jutteli tuosta vesisateesta ja sanoi, että tällaiset päivät, mitä meille on sattunut, on todella harvinaisia, varsinkin Ketchikanissa, joka on Alaskan sateisin kaupunki.

Laivalle päästyämme nopeasti pientä purtavaa taas loungesta(pitäähän sitä hyödyntää, kun kuuluu hyttien hintaan) ja sitten lähdimme Jukan kanssa salille. Suihku, sanomattakin selvää, että loungesta vähän hedelmiä(hedelmäkori on hytissä koko ajan täynnä, banaania, omenaa, rypäleitä jne), mutta loungesta ne saa valmiiksi pilkottuina, joten helpompaa ja loungen ovi on käytännöllisesti katsoen hyttiämme vastapäätä, joten matkaan ei mene aikaa.
Salilta tultuamme oli postilaatikkoomme(joka oven vieressä on teline, johon tulee ruokalistat, tarjouksia tai muuta tiedotettavaa)tullut jo tietoa kotiinlähdöstä. Niin se aika kuluu, viikko on lyhyt aika. No vielä on perjantai, meripäivä, aikaa nauttia maisemista, auringosta ja syömisestä.


To 10.8.2017

Aamu alkoi kellon soittaessa 04.20. Ohitimme valaspaikan, mutta oli niin pimeää, ettei nähnyt mitään, joten nousimme vähän vaille seitsemän ja heti parvekkeelle katsomaan mitä näkyy, näkyykö mitään. Näkyi kaunis maisema, mutta ei kauheasti eloa.

Aamiaiselle kahdeksan maissa ja sitten olimmekin saapunut Ketchikaniin ja päätimme lähteä katsomaan kaupunkia ennen retkeä. Kaupunki oli paras kaikista kolmesta johtuen vähäisemmästä turisti krääsästä. Toki sitä oli riittämiin, mutta jotenkin ei tuntunut niin pahalta kuin kahdessa aikaisemmassa, tai sitten siihen oli jo tottunut. Pikaisen loungelounaan jälkeen laivassa takaisin maihin ja odottamaan retkelle lähtöä.
Meitä oli retkelle 6 ihmistä, me Jukan kanssa ja 4 australialaista. Bussilla vesitasosatamaan muutamassa minuutissa. Turvallisuusohjeiden läpikäynti ja vesitasoon. Jukka istui lentäjän vieressä, minä takana yksin ja pääsin näin katsomaan molemmilta puolilta ikkunasta ulos ja muut keskipenkeillä, tunnelma oli tiivis. Lento kesti n. 20 min. Oli hienoa katsoa maisemia ylhäältä päin. Nousu ja lasku vedestä ja veteen sujui pehmeästi.
Laskun jälkeen ajoimme oppaan kanssa muutaman minuutin hiekkatietä ja lähdimme jalan polkua pitkin muutaman minuutin matkan. Matkalla paikallisopas kertoi, kuinka näitä karhujokia valvotaan tarkasti, ettei häiritä luontoa. Polun varrella näimme isoja kasveja mudassa, jossa karhun tassun jälkiä, karhut olivat kaivaneet kasvin juuria ravinnokseen useasta paikasta, ja polulla piti olla tarkkana, ettei astunut karhun kakkaan, sitä riitti. Jouduimme myös kulkemaan tiiviinä ryhmänä pareittain hiljaa. Jos karhu sattuu juuri kulkemaan polun yli, menee se kuulemma alta pois, koska näkee isomman tiiviin ryhmän.

Saavuimme tasolle, josta aukeni virtaava lohijoki alempana ja hetken perästä siellä tallusteli mustakarhu. Yksistään vesitaso lento oli hieno kokemus, mutta kyllä tuollaisen karhun näkeminen luonnossa kalastamassa veti hiljaiseksi. Paikalle oli saapunut myös valkopääkotka tiirailemaan karhun saalistamista. Loppujen lopuksi karhuja kalasteli siinä eri tahtiin tunnin aikana useampi ja kalaakin saivat.
Lopulta takaisin bussiin ja siitä vesitasoon ja lento takaisin omalle laivalle.

Todella hieno kokemus ja edelleen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Bussikuski jutteli tuosta vesisateesta ja sanoi, että tällaiset päivät, mitä meille on sattunut, on todella harvinaisia, varsinkin Ketchikanissa, joka on Alaskan sateisin kaupunki.

Laivalle päästyämme nopeasti pientä purtavaa taas loungesta(pitäähän sitä hyödyntää, kun kuuluu hyttien hintaan) ja sitten lähdimme Jukan kanssa salille. Suihku, sanomattakin selvää, että loungesta vähän hedelmiä(hedelmäkori on hytissä koko ajan täynnä, banaania, omenaa, rypäleitä jne), mutta loungesta ne saa valmiiksi pilkottuina, joten helpompaa ja loungen ovi on käytännöllisesti katsoen hyttiämme vastapäätä, joten matkaan ei mene aikaa.
Salilta tultuamme oli postilaatikkoomme(joka oven vieressä on teline, johon tulee ruokalistat, tarjouksia tai muuta tiedotettavaa)tullut jo tietoa kotiinlähdöstä. Niin se aika kuluu, viikko on lyhyt aika. No vielä on perjantai, meripäivä, aikaa nauttia maisemista, auringosta ja syömisestä.


To 10.8.2017

Aamu alkoi kellon soittaessa 04.20. Ohitimme valaspaikan, mutta oli niin pimeää, ettei nähnyt mitään, joten nousimme vähän vaille seitsemän ja heti parvekkeelle katsomaan mitä näkyy, näkyykö mitään. Näkyi kaunis maisema, mutta ei kauheasti eloa.

Aamiaiselle kahdeksan maissa ja sitten olimmekin saapunut Ketchikaniin ja päätimme lähteä katsomaan kaupunkia ennen retkeä. Kaupunki oli paras kaikista kolmesta johtuen vähäisemmästä turisti krääsästä. Toki sitä oli riittämiin, mutta jotenkin ei tuntunut niin pahalta kuin kahdessa aikaisemmassa, tai sitten siihen oli jo tottunut. Pikaisen loungelounaan jälkeen laivassa takaisin maihin ja odottamaan retkelle lähtöä.
Meitä oli retkelle 6 ihmistä, me Jukan kanssa ja 4 australialaista. Bussilla vesitasosatamaan muutamassa minuutissa. Turvallisuusohjeiden läpikäynti ja vesitasoon. Jukka istui lentäjän vieressä, minä takana yksin ja pääsin näin katsomaan molemmilta puolilta ikkunasta ulos ja muut keskipenkeillä, tunnelma oli tiivis. Lento kesti n. 20 min. Oli hienoa katsoa maisemia ylhäältä päin. Nousu ja lasku vedestä ja veteen sujui pehmeästi.
Laskun jälkeen ajoimme oppaan kanssa muutaman minuutin hiekkatietä ja lähdimme jalan polkua pitkin muutaman minuutin matkan. Matkalla paikallisopas kertoi, kuinka näitä karhujokia valvotaan tarkasti, ettei häiritä luontoa. Polun varrella näimme isoja kasveja mudassa, jossa karhun tassun jälkiä, karhut olivat kaivaneet kasvin juuria ravinnokseen useasta paikasta, ja polulla piti olla tarkkana, ettei astunut karhun kakkaan, sitä riitti. Jouduimme myös kulkemaan tiiviinä ryhmänä pareittain hiljaa. Jos karhu sattuu juuri kulkemaan polun yli, menee se kuulemma alta pois, koska näkee isomman tiiviin ryhmän.

Saavuimme tasolle, josta aukeni virtaava lohijoki alempana ja hetken perästä siellä tallusteli mustakarhu. Yksistään vesitaso lento oli hieno kokemus, mutta kyllä tuollaisen karhun näkeminen luonnossa kalastamassa veti hiljaiseksi. Paikalle oli saapunut myös valkopääkotka tiirailemaan karhun saalistamista. Loppujen lopuksi karhuja kalasteli siinä eri tahtiin tunnin aikana useampi ja kalaakin saivat.
Lopulta takaisin bussiin ja siitä vesitasoon ja lento takaisin omalle laivalle.

Todella hieno kokemus ja edelleen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Bussikuski jutteli tuosta vesisateesta ja sanoi, että tällaiset päivät, mitä meille on sattunut, on todella harvinaisia, varsinkin Ketchikanissa, joka on Alaskan sateisin kaupunki.

Laivalle päästyämme nopeasti pientä purtavaa taas loungesta(pitäähän sitä hyödyntää, kun kuuluu hyttien hintaan) ja sitten lähdimme Jukan kanssa salille. Suihku, sanomattakin selvää, että loungesta vähän hedelmiä(hedelmäkori on hytissä koko ajan täynnä, banaania, omenaa, rypäleitä jne), mutta loungesta ne saa valmiiksi pilkottuina, joten helpompaa ja loungen ovi on käytännöllisesti katsoen hyttiämme vastapäätä, joten matkaan ei mene aikaa.
Salilta tultuamme oli postilaatikkoomme(joka oven vieressä on teline, johon tulee ruokalistat, tarjouksia tai muuta tiedotettavaa)tullut jo tietoa kotiinlähdöstä. Niin se aika kuluu, viikko on lyhyt aika. No vielä on perjantai, meripäivä, aikaa nauttia maisemista, auringosta ja syömisestä.


To 10.8.2017

Aamu alkoi kellon soittaessa 04.20. Ohitimme valaspaikan, mutta oli niin pimeää, ettei nähnyt mitään, joten nousimme vähän vaille seitsemän ja heti parvekkeelle katsomaan mitä näkyy, näkyykö mitään. Näkyi kaunis maisema, mutta ei kauheasti eloa.

Aamiaiselle kahdeksan maissa ja sitten olimmekin saapunut Ketchikaniin ja päätimme lähteä katsomaan kaupunkia ennen retkeä. Kaupunki oli paras kaikista kolmesta johtuen vähäisemmästä turisti krääsästä. Toki sitä oli riittämiin, mutta jotenkin ei tuntunut niin pahalta kuin kahdessa aikaisemmassa, tai sitten siihen oli jo tottunut. Pikaisen loungelounaan jälkeen laivassa takaisin maihin ja odottamaan retkelle lähtöä.
Meitä oli retkelle 6 ihmistä, me Jukan kanssa ja 4 australialaista. Bussilla vesitasosatamaan muutamassa minuutissa. Turvallisuusohjeiden läpikäynti ja vesitasoon. Jukka istui lentäjän vieressä, minä takana yksin ja pääsin näin katsomaan molemmilta puolilta ikkunasta ulos ja muut keskipenkeillä, tunnelma oli tiivis. Lento kesti n. 20 min. Oli hienoa katsoa maisemia ylhäältä päin. Nousu ja lasku vedestä ja veteen sujui pehmeästi.
Laskun jälkeen ajoimme oppaan kanssa muutaman minuutin hiekkatietä ja lähdimme jalan polkua pitkin muutaman minuutin matkan. Matkalla paikallisopas kertoi, kuinka näitä karhujokia valvotaan tarkasti, ettei häiritä luontoa. Polun varrella näimme isoja kasveja mudassa, jossa karhun tassun jälkiä, karhut olivat kaivaneet kasvin juuria ravinnokseen useasta paikasta, ja polulla piti olla tarkkana, ettei astunut karhun kakkaan, sitä riitti. Jouduimme myös kulkemaan tiiviinä ryhmänä pareittain hiljaa. Jos karhu sattuu juuri kulkemaan polun yli, menee se kuulemma alta pois, koska näkee isomman tiiviin ryhmän.

Saavuimme tasolle, josta aukeni virtaava lohijoki alempana ja hetken perästä siellä tallusteli mustakarhu. Yksistään vesitaso lento oli hieno kokemus, mutta kyllä tuollaisen karhun näkeminen luonnossa kalastamassa veti hiljaiseksi. Paikalle oli saapunut myös valkopääkotka tiirailemaan karhun saalistamista. Loppujen lopuksi karhuja kalasteli siinä eri tahtiin tunnin aikana useampi ja kalaakin saivat.
Lopulta takaisin bussiin ja siitä vesitasoon ja lento takaisin omalle laivalle.

Todella hieno kokemus ja edelleen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Bussikuski jutteli tuosta vesisateesta ja sanoi, että tällaiset päivät, mitä meille on sattunut, on todella harvinaisia, varsinkin Ketchikanissa, joka on Alaskan sateisin kaupunki.

Laivalle päästyämme nopeasti pientä purtavaa taas loungesta(pitäähän sitä hyödyntää, kun kuuluu hyttien hintaan) ja sitten lähdimme Jukan kanssa salille. Suihku, sanomattakin selvää, että loungesta vähän hedelmiä(hedelmäkori on hytissä koko ajan täynnä, banaania, omenaa, rypäleitä jne), mutta loungesta ne saa valmiiksi pilkottuina, joten helpompaa ja loungen ovi on käytännöllisesti katsoen hyttiämme vastapäätä, joten matkaan ei mene aikaa.
Salilta tultuamme oli postilaatikkoomme(joka oven vieressä on teline, johon tulee ruokalistat, tarjouksia tai muuta tiedotettavaa)tullut jo tietoa kotiinlähdöstä. Niin se aika kuluu, viikko on lyhyt aika. No vielä on perjantai, meripäivä, aikaa nauttia maisemista, auringosta ja syömisestä.