Karhuja ja tappajavalaita
Päivä alkoi aamiaisella, kuten kaikki muutkin. Erikoisen tästä teki sen, että ensin taxilla Grouse Mountainille siitä kabiinihissillä ylös ja siellä meitä odotteli 2 karhuherraa ja aamiainen eli aamiainen karhujen kanssa. Saimme ensin kuulla karhujen elämästä ja jutustella heidän kanssaan ja sitten söimme mahtavan aamiaisen ellei jo brunssiksi sitä kutsuisi. Grouse Mountainilla tutustuimme myös pöllön elämään ja katsoimme tukkilaisshown, oli mukavaa. Puolen päivän maissa minä ja Jukka suuntasimme vuorelta alas ja kohti satamaa ja valasretkeä. Matka sujui kaupunkiin ilmaisella shuttle bussilla ja sen päätepysäkiltä kävelimme satamaan, retken lähtöpaikkaan.
Ilma oli hieno, lämmintä, mutta ei liian kuumaa, siitä piti huolen savusumu, jota on paljon johtuen lähistöllä olevista maastopaloista. Astuimme laivaan ja saimme kuulla, että aamuretkellä valaita ei oltu nähty ollenkaan, odotukset eivät siis olleet korkealla. Ajoimme ristiin rastiin pari tuntia, kunnes kapteeni ilmoitti, että nyt niitä on nähty jossain vuonossa ja nokka sinne. Hetken päästä näimme ensimmäiset. Niitä oli kaksi ryhmää yhteensä kymmenkunta ja kyllä oli hieno katsoa niiden menoa ihan luonnossa ja vesikin kiilteli vihreänä sinisen sijaan, ilta-aurinko paistoi savuverhon läpi, hieno kokemus. Katselimme niitä tunnin verran ja sitten vielä koukkasimme läheiselle saarelle, jossa myös hylkeet paistattelivat ilta-auringossa.
Takaisin hotellille, nopea freesaus syömään. Päivin porukka oli katsonut vuorella mainion lintujen lentonäytöksen ja olivat hotellille tultuaan jatkaneet kiinalaiskortteleihin. Vancouverin China Town on laaja ja ilmeisen mielenkiintoinen. He söivät samalla illallisen siellä, joten me pääsimme Jukan kanssa romanttiselle illaliselle – italialaiseen joka oli sopivasti hotellin kulman takana. Pidemmälle ei oltaisi varmasti jaksettu lähteäkään ? Hieno päivä!
Päivä alkoi aamiaisella, kuten kaikki muutkin. Erikoisen tästä teki sen, että ensin taxilla Grouse Mountainille siitä kabiinihissillä ylös ja siellä meitä odotteli 2 karhuherraa ja aamiainen eli aamiainen karhujen kanssa. Saimme ensin kuulla karhujen elämästä ja jutustella heidän kanssaan ja sitten söimme mahtavan aamiaisen ellei jo brunssiksi sitä kutsuisi. Grouse Mountainilla tutustuimme myös pöllön elämään ja katsoimme tukkilaisshown, oli mukavaa. Puolen päivän maissa minä ja Jukka suuntasimme vuorelta alas ja kohti satamaa ja valasretkeä. Matka sujui kaupunkiin ilmaisella shuttle bussilla ja sen päätepysäkiltä kävelimme satamaan, retken lähtöpaikkaan.
Ilma oli hieno, lämmintä, mutta ei liian kuumaa, siitä piti huolen savusumu, jota on paljon johtuen lähistöllä olevista maastopaloista. Astuimme laivaan ja saimme kuulla, että aamuretkellä valaita ei oltu nähty ollenkaan, odotukset eivät siis olleet korkealla. Ajoimme ristiin rastiin pari tuntia, kunnes kapteeni ilmoitti, että nyt niitä on nähty jossain vuonossa ja nokka sinne. Hetken päästä näimme ensimmäiset. Niitä oli kaksi ryhmää yhteensä kymmenkunta ja kyllä oli hieno katsoa niiden menoa ihan luonnossa ja vesikin kiilteli vihreänä sinisen sijaan, ilta-aurinko paistoi savuverhon läpi, hieno kokemus. Katselimme niitä tunnin verran ja sitten vielä koukkasimme läheiselle saarelle, jossa myös hylkeet paistattelivat ilta-auringossa.
Takaisin hotellille, nopea freesaus syömään. Päivin porukka oli katsonut vuorella mainion lintujen lentonäytöksen ja olivat hotellille tultuaan jatkaneet kiinalaiskortteleihin. Vancouverin China Town on laaja ja ilmeisen mielenkiintoinen. He söivät samalla illallisen siellä, joten me pääsimme Jukan kanssa romanttiselle illaliselle – italialaiseen joka oli sopivasti hotellin kulman takana. Pidemmälle ei oltaisi varmasti jaksettu lähteäkään ? Hieno päivä!
Päivä alkoi aamiaisella, kuten kaikki muutkin. Erikoisen tästä teki sen, että ensin taxilla Grouse Mountainille siitä kabiinihissillä ylös ja siellä meitä odotteli 2 karhuherraa ja aamiainen eli aamiainen karhujen kanssa. Saimme ensin kuulla karhujen elämästä ja jutustella heidän kanssaan ja sitten söimme mahtavan aamiaisen ellei jo brunssiksi sitä kutsuisi. Grouse Mountainilla tutustuimme myös pöllön elämään ja katsoimme tukkilaisshown, oli mukavaa. Puolen päivän maissa minä ja Jukka suuntasimme vuorelta alas ja kohti satamaa ja valasretkeä. Matka sujui kaupunkiin ilmaisella shuttle bussilla ja sen päätepysäkiltä kävelimme satamaan, retken lähtöpaikkaan.
Ilma oli hieno, lämmintä, mutta ei liian kuumaa, siitä piti huolen savusumu, jota on paljon johtuen lähistöllä olevista maastopaloista. Astuimme laivaan ja saimme kuulla, että aamuretkellä valaita ei oltu nähty ollenkaan, odotukset eivät siis olleet korkealla. Ajoimme ristiin rastiin pari tuntia, kunnes kapteeni ilmoitti, että nyt niitä on nähty jossain vuonossa ja nokka sinne. Hetken päästä näimme ensimmäiset. Niitä oli kaksi ryhmää yhteensä kymmenkunta ja kyllä oli hieno katsoa niiden menoa ihan luonnossa ja vesikin kiilteli vihreänä sinisen sijaan, ilta-aurinko paistoi savuverhon läpi, hieno kokemus. Katselimme niitä tunnin verran ja sitten vielä koukkasimme läheiselle saarelle, jossa myös hylkeet paistattelivat ilta-auringossa.
Takaisin hotellille, nopea freesaus syömään. Päivin porukka oli katsonut vuorella mainion lintujen lentonäytöksen ja olivat hotellille tultuaan jatkaneet kiinalaiskortteleihin. Vancouverin China Town on laaja ja ilmeisen mielenkiintoinen. He söivät samalla illallisen siellä, joten me pääsimme Jukan kanssa romanttiselle illaliselle – italialaiseen joka oli sopivasti hotellin kulman takana. Pidemmälle ei oltaisi varmasti jaksettu lähteäkään ? Hieno päivä!