Juneau
Heräsimme aamulla 5 maissa ja suuntasimme kannelle katsomaan, mitä näkyy vai näkyykö mitään. No kyllähän siellä valaita (!) uiskenteli ja puhalteli. Muutaman tunnin tuijottelun jälkeen laskeuduimme alas hyttiin loungen kautta, josta haimme aamiaista.
Tässä vaiheessa osa porukasta teki lähtöä pienempään paattiin kohti jäätikköä ja me Jukan kanssa jäätiin vielä laivaan odottamaan satamaan tuloa. Jukka jäi päivystämään parvekkeelle mahdollisten elävien olentojen varalta ja minä kävin kuntosalilla.
Saavuttuamme Juneauun päätimme katsoa kaupunkia ennen retkemme alkua. Se katselmus oli lyhyt. Ihan ahdisti kaikki turistikaupat, muuta ei ollutkaan, perä perää, vieri vieritysten turistikauppoja. Suuntasimme siitä retkemme lähtöpaikalle odottamaan sen alkua.
Retki alkoi bussimatkalla sademetsään. Meitä oli 20 hengen porukka laivalta, kaikki muut jenkeistä, yksi perhe Meksikosta ja me. Opas oli elementissään kertoessaan sademetsän kuusista, pajuista ja oli siellä raitakin. Mutta ne kukat…. oli lupiineja ja maitohorsmia, kaikki ihastelivat, paitsi me, rikkaruohoja. Lyhyen kävelyn jälkeen saavuimme paikalle, josta jäätikkö näkyi. Vaikuttava näky varsinkin kun meille näytettiin mitä ilmastonmuutos mm. on tehnyt jäätikölle 7 vuodessa. Kävi mielessä, voiko omilla valinnoilla vaikuttaa vielä enemmän näihin asioihin.
Katseltiin paluumatkalla bussille jumalattoman kokoisia kaloja lammessa ja mietittiin kuinka erilaisia asioita ihmiset ihmettelee. Aamulla kannella meillä toppatakit, housut, mulla kahdet ja takin alla fleecet, tulee mies 50-60 v. viereen shortseissa ja lyhythihaisessa paidassa ihastelemaan vuorenhuippuja, joissa on lunta. Kertoi olevansa etelä Australiasta ja näkevänsä elämänsä ensimmäisen kerran lunta, silloin ymmärsimme hänen pukeutumisensakin. Erilaiset lähtökohdat, erilaiset ihmettelyt. On hyvä muistaa, että kaikille lumi, kuusi tai jopa metsä ei ole itsestäänselvyys, kuten ei meillekään helteet kesällä.
Matka jatkui sademetsästä laivarantaan, jossa nousimme pieneen katettuun moottoriveneeseen, ja suuntasimme valaiden etsintään. Matkalla näimme merileijonia ison ”tokan” ja siitä lyhyen ajon jälkeen näkyi ensimmäiset puhaltelut, olimme tulleet lähelle valaita. Näimme useita valaita ja katselimme niitä tovin, kunnes oli aika palata satamaan, bussiin ja laivalle. Retkellä bongasimme myös valkopääkotkia.
Hieno päivä, sää suosi lämmöllä.
Laivaan saavuttuamme nopeasti ruokailemaan ja huomisen päivän odotukseen.
Heräsimme aamulla 5 maissa ja suuntasimme kannelle katsomaan, mitä näkyy vai näkyykö mitään. No kyllähän siellä valaita (!) uiskenteli ja puhalteli. Muutaman tunnin tuijottelun jälkeen laskeuduimme alas hyttiin loungen kautta, josta haimme aamiaista.
Tässä vaiheessa osa porukasta teki lähtöä pienempään paattiin kohti jäätikköä ja me Jukan kanssa jäätiin vielä laivaan odottamaan satamaan tuloa. Jukka jäi päivystämään parvekkeelle mahdollisten elävien olentojen varalta ja minä kävin kuntosalilla.
Saavuttuamme Juneauun päätimme katsoa kaupunkia ennen retkemme alkua. Se katselmus oli lyhyt. Ihan ahdisti kaikki turistikaupat, muuta ei ollutkaan, perä perää, vieri vieritysten turistikauppoja. Suuntasimme siitä retkemme lähtöpaikalle odottamaan sen alkua.
Retki alkoi bussimatkalla sademetsään. Meitä oli 20 hengen porukka laivalta, kaikki muut jenkeistä, yksi perhe Meksikosta ja me. Opas oli elementissään kertoessaan sademetsän kuusista, pajuista ja oli siellä raitakin. Mutta ne kukat…. oli lupiineja ja maitohorsmia, kaikki ihastelivat, paitsi me, rikkaruohoja. Lyhyen kävelyn jälkeen saavuimme paikalle, josta jäätikkö näkyi. Vaikuttava näky varsinkin kun meille näytettiin mitä ilmastonmuutos mm. on tehnyt jäätikölle 7 vuodessa. Kävi mielessä, voiko omilla valinnoilla vaikuttaa vielä enemmän näihin asioihin.
Katseltiin paluumatkalla bussille jumalattoman kokoisia kaloja lammessa ja mietittiin kuinka erilaisia asioita ihmiset ihmettelee. Aamulla kannella meillä toppatakit, housut, mulla kahdet ja takin alla fleecet, tulee mies 50-60 v. viereen shortseissa ja lyhythihaisessa paidassa ihastelemaan vuorenhuippuja, joissa on lunta. Kertoi olevansa etelä Australiasta ja näkevänsä elämänsä ensimmäisen kerran lunta, silloin ymmärsimme hänen pukeutumisensakin. Erilaiset lähtökohdat, erilaiset ihmettelyt. On hyvä muistaa, että kaikille lumi, kuusi tai jopa metsä ei ole itsestäänselvyys, kuten ei meillekään helteet kesällä.
Matka jatkui sademetsästä laivarantaan, jossa nousimme pieneen katettuun moottoriveneeseen, ja suuntasimme valaiden etsintään. Matkalla näimme merileijonia ison ”tokan” ja siitä lyhyen ajon jälkeen näkyi ensimmäiset puhaltelut, olimme tulleet lähelle valaita. Näimme useita valaita ja katselimme niitä tovin, kunnes oli aika palata satamaan, bussiin ja laivalle. Retkellä bongasimme myös valkopääkotkia.
Hieno päivä, sää suosi lämmöllä.
Laivaan saavuttuamme nopeasti ruokailemaan ja huomisen päivän odotukseen.
Heräsimme aamulla 5 maissa ja suuntasimme kannelle katsomaan, mitä näkyy vai näkyykö mitään. No kyllähän siellä valaita (!) uiskenteli ja puhalteli. Muutaman tunnin tuijottelun jälkeen laskeuduimme alas hyttiin loungen kautta, josta haimme aamiaista.
Tässä vaiheessa osa porukasta teki lähtöä pienempään paattiin kohti jäätikköä ja me Jukan kanssa jäätiin vielä laivaan odottamaan satamaan tuloa. Jukka jäi päivystämään parvekkeelle mahdollisten elävien olentojen varalta ja minä kävin kuntosalilla.
Saavuttuamme Juneauun päätimme katsoa kaupunkia ennen retkemme alkua. Se katselmus oli lyhyt. Ihan ahdisti kaikki turistikaupat, muuta ei ollutkaan, perä perää, vieri vieritysten turistikauppoja. Suuntasimme siitä retkemme lähtöpaikalle odottamaan sen alkua.
Retki alkoi bussimatkalla sademetsään. Meitä oli 20 hengen porukka laivalta, kaikki muut jenkeistä, yksi perhe Meksikosta ja me. Opas oli elementissään kertoessaan sademetsän kuusista, pajuista ja oli siellä raitakin. Mutta ne kukat…. oli lupiineja ja maitohorsmia, kaikki ihastelivat, paitsi me, rikkaruohoja. Lyhyen kävelyn jälkeen saavuimme paikalle, josta jäätikkö näkyi. Vaikuttava näky varsinkin kun meille näytettiin mitä ilmastonmuutos mm. on tehnyt jäätikölle 7 vuodessa. Kävi mielessä, voiko omilla valinnoilla vaikuttaa vielä enemmän näihin asioihin.
Katseltiin paluumatkalla bussille jumalattoman kokoisia kaloja lammessa ja mietittiin kuinka erilaisia asioita ihmiset ihmettelee. Aamulla kannella meillä toppatakit, housut, mulla kahdet ja takin alla fleecet, tulee mies 50-60 v. viereen shortseissa ja lyhythihaisessa paidassa ihastelemaan vuorenhuippuja, joissa on lunta. Kertoi olevansa etelä Australiasta ja näkevänsä elämänsä ensimmäisen kerran lunta, silloin ymmärsimme hänen pukeutumisensakin. Erilaiset lähtökohdat, erilaiset ihmettelyt. On hyvä muistaa, että kaikille lumi, kuusi tai jopa metsä ei ole itsestäänselvyys, kuten ei meillekään helteet kesällä.
Matka jatkui sademetsästä laivarantaan, jossa nousimme pieneen katettuun moottoriveneeseen, ja suuntasimme valaiden etsintään. Matkalla näimme merileijonia ison ”tokan” ja siitä lyhyen ajon jälkeen näkyi ensimmäiset puhaltelut, olimme tulleet lähelle valaita. Näimme useita valaita ja katselimme niitä tovin, kunnes oli aika palata satamaan, bussiin ja laivalle. Retkellä bongasimme myös valkopääkotkia.
Hieno päivä, sää suosi lämmöllä.
Laivaan saavuttuamme nopeasti ruokailemaan ja huomisen päivän odotukseen.
Heräsimme aamulla 5 maissa ja suuntasimme kannelle katsomaan, mitä näkyy vai näkyykö mitään. No kyllähän siellä valaita (!) uiskenteli ja puhalteli. Muutaman tunnin tuijottelun jälkeen laskeuduimme alas hyttiin loungen kautta, josta haimme aamiaista.
Tässä vaiheessa osa porukasta teki lähtöä pienempään paattiin kohti jäätikköä ja me Jukan kanssa jäätiin vielä laivaan odottamaan satamaan tuloa. Jukka jäi päivystämään parvekkeelle mahdollisten elävien olentojen varalta ja minä kävin kuntosalilla.
Saavuttuamme Juneauun päätimme katsoa kaupunkia ennen retkemme alkua. Se katselmus oli lyhyt. Ihan ahdisti kaikki turistikaupat, muuta ei ollutkaan, perä perää, vieri vieritysten turistikauppoja. Suuntasimme siitä retkemme lähtöpaikalle odottamaan sen alkua.
Retki alkoi bussimatkalla sademetsään. Meitä oli 20 hengen porukka laivalta, kaikki muut jenkeistä, yksi perhe Meksikosta ja me. Opas oli elementissään kertoessaan sademetsän kuusista, pajuista ja oli siellä raitakin. Mutta ne kukat…. oli lupiineja ja maitohorsmia, kaikki ihastelivat, paitsi me, rikkaruohoja. Lyhyen kävelyn jälkeen saavuimme paikalle, josta jäätikkö näkyi. Vaikuttava näky varsinkin kun meille näytettiin mitä ilmastonmuutos mm. on tehnyt jäätikölle 7 vuodessa. Kävi mielessä, voiko omilla valinnoilla vaikuttaa vielä enemmän näihin asioihin.
Katseltiin paluumatkalla bussille jumalattoman kokoisia kaloja lammessa ja mietittiin kuinka erilaisia asioita ihmiset ihmettelee. Aamulla kannella meillä toppatakit, housut, mulla kahdet ja takin alla fleecet, tulee mies 50-60 v. viereen shortseissa ja lyhythihaisessa paidassa ihastelemaan vuorenhuippuja, joissa on lunta. Kertoi olevansa etelä Australiasta ja näkevänsä elämänsä ensimmäisen kerran lunta, silloin ymmärsimme hänen pukeutumisensakin. Erilaiset lähtökohdat, erilaiset ihmettelyt. On hyvä muistaa, että kaikille lumi, kuusi tai jopa metsä ei ole itsestäänselvyys, kuten ei meillekään helteet kesällä.
Matka jatkui sademetsästä laivarantaan, jossa nousimme pieneen katettuun moottoriveneeseen, ja suuntasimme valaiden etsintään. Matkalla näimme merileijonia ison ”tokan” ja siitä lyhyen ajon jälkeen näkyi ensimmäiset puhaltelut, olimme tulleet lähelle valaita. Näimme useita valaita ja katselimme niitä tovin, kunnes oli aika palata satamaan, bussiin ja laivalle. Retkellä bongasimme myös valkopääkotkia.
Hieno päivä, sää suosi lämmöllä.
Laivaan saavuttuamme nopeasti ruokailemaan ja huomisen päivän odotukseen.