ja tähän jatkuu

Lauantai 5.8.2017 lähtöpäivä Alaskan risteilylle

Heräsimme hyvissä ajoin aamupalalle, sen jälkeen loput tavarat matkalaukkuihin ja taxilla satamaan.

Laivaan pääsy oli erittäin hyvin organisoitu ja homma sujui. Ensin boordaus ja terveyslomakkeen täyttö, kukaan ei ollut ollut flunsassa eikä kuumeessa kolmeen päivään. Siitä turvatarkastukseen ja passintarkastukseen. Passintarkastuksessa oli omat linjat jenkeille ja muille ja muiden jono oli pitkä, mutta sekin eteni. Passintarkastuksessa otettiin sormenjäljet molemmista käsistä, kuvattiin ja minä kun laitoin läteni sormenjälkilaitteeseen ei se toiminutkaan. Aikansa virkailija naputteli ja ihmetteli ja totesi sitten mulla, että taisit rikkoa koneen? no kyllä se sitten kuntoon saatiin jaminäkin pääsin läpi. Ja ei kun laivaan!

Hyttimme oli jo valmiina ja saimme ne heti käyttöömme. Osa matkalaukuistakin tuli melkein samantein ja pääsimme purkamaan niitä ja viimeisetkin heti perässä.

Hyttipalvelija tuli esittäytymään ja kertoi mitä mistäkin löytyy ja sitten lähdimme tutustumaan laivaan ja katsomaan mistä löytyisi ruokaa tuloksella mistä ei löytyisi, ruokaa oli tarjolla joka paikassa. Söimme salaattia ja pizzaa uima-altaalla ja jatkoimme laivaan tutustumista, kävimme kuuntelemassa esittelyn laivasta, ohjelmasta, ruokailuista jne. Poikkesimme myös kuntosalin puolella varaamassa joogatunteja ja pilatesta ja sitten olikin aika pelastautumisharjoiyukselle, johon velvoitettiin jokainen.

Hyttiin, hälytysäänen kuullessa lähdet kohti omaa pelastautumisasemaa, joka kulmassa oli henkilökuntaa ohjaamassa ja myös saavuttuamme sinne opastettiin, mihin mennä ja jokaiselta skannattiin hyttikortti, jotta pystyivät laskemaan, että kaikki ovat paikalla. Meidän asemalta jäi puuttumaan harjoituksessa n. 20 ihmistä, paljon vai vähän, sitä en tiedä.

Tämän jälkeen mentiin yläkannelle katsomaan lähtöä ja sitten hyttiin valmistautumaan illalliselle. Olimme varannut pöydän pääruokasalista ja ennen illallista kävimme vielä loungessa lasillisilla, jotka laiva tarjosi.

Ruoka oli hyvää ja päätarjoilijamme ansaitsi tippinsä, mutta viinuri ei ollut ajan tasalla eikä tippiä ansainnut. Olimme varannut netin kautta viinipaketit etukäteen, osa toimitus hyttiin, osa ruoan kanssa. Ruoan kanssa saatiin viinit, mutta hyttitoimitusta täytyy vielä selvittää.

Laiva tuntuu mukavalta ja haltuunotettavalta.

6.8.2017 Nieuw Amsterdam/Holland America

Ensimmäinen meripäivä lähti aktiivisesti käyntiin. Lähdettiin Axun kanssa joogamaan, joogan jälkeen jäin vielä tunniksi kuntosalille, jossa oli lievästi sanottuna muitakin, myös Jukka tuli juoksumatolle.

Rehkimisen jälkeen aamiainen hytissä. Olimme tilannut eilen illalla aamiaisen hyttiin täksi aamuksi ja mukava oli syödä kaikessa rauhassa.

Aamupäivä kului muuten ulos tuijotellessa, hylkeitä, merinorsuja ja valkopääkotka lennossa mm. nähtiin. Puolen päivän aikaan oli luento Alaskan eläimistöstä käytiin kuuntelemassa se ja sitten takas loungeen, josta pientä purtavaa lounaaksi, koska klo 15 oli iltapäivätee suolaisine ja makeisine vaihtoehtoineen ja tänään myös galailta ja meillä pöytävaraus jo vaille 18. Aika paljon syömistä lyhyellä aikavälillä.

Laitoimme eilen jo ennen laivan lähtöä pyykkipussin valmiiksi ja annoimme sen hyttipalvelijalle ja tänään vaatteet tulivat pestyinä ja silitettyinä jo takaisin. Alusvaatteet ja sukat siististi korissa silkkipaperiin käärittynä?

Ilmat ovat olleet erittäin suotuisat, hieman sumu vaivaa paikka paikoin, mutta lämmintä ja aurinkoista piisaa, sadetta ei ole vielä ollut.

Illalla ruokailu ja sen jälkeen kuuntelemaan musiikkiesitystä Alaskan luonnosta ja sitte laitettiin Julian ja Axun kanssa bileet pystyyn hyttiin! Mukava päivä ja ilta.

Ma 7.8.2017 Juneau

Heräsimme aamulla 5 maissa ja suuntasimme kannelle katsomaan, mitä näkyy vai näkyykö mitään. No kyllähän siellä valaita uiskenteli ja puhalteli. Muutaman tunnin tuijottelun jälkeen laskeuduimme alas hyttiin loungen kautta, josta haimme aamiaista.

Tässä vaiheessa osa porukasta teki lähtöä pienempään paattiin kohti jäätikköä ja me Jukan kanssa jäätiin vielä laivaan odottamaan satamaan tuloa. Jukka jäi päivystämään parvekkeelle mahdollisten elävien olentojen varalta ja minä kävin kuntosalilla.

Saavuttuamme Juneauun päätimme katsoa kaupunkia ennen retkemme alkua. Se katselmus oli lyhyt. Ihan ahdisti kaikki turistikaupat, muuta ei ollutkaan, perä perää, vieri vieritysten turistikauppoja. Suuntasimme siitä retkemme lähtöpaikalle odottamaan sen alkua.

Retki alkoi bussimatkalla sademetsään. Meitä oli 20 hengen porukka laivalta, kaikki muut jenkeistä, yksi perhe Meksikosta ja me. Opas oli elementissään kertoessaan sademetsän kuusista, pajuista ja oli siellä raitakin. Mutta ne kukat…. oli lupiineja ja maitohorsmia, kaikki ihastelivat, paitsi me, rikkaruohoja. Lyhyen kävelyn jälkeen saavuimme paikalle, josta jäätikkö näkyi. Vaikuttava näky varsinkin kun meille näytettiin mitä ilmastonmuutos mm. on tehnyt jäätikölle 7 vuodessa. Kävi mielessä, voiko omilla valinnoilla vaikuttaa vielä enemmän näihin asioihin. Katseltiin paluumatkalla bussille jumalattoman kokoisia kaloja lammessa ja mietittiin kuinka erilaisia asioita ihmiset ihmettelee. Aamulla kannella meillä toppatakit, housut, mulla kahdet ja takin alla fleecet, tulee mies 50-60 v. viereen shortseissa ja lyhythihaisessa paidassa ihastelemaan vuorenhuippuja, joissa on lunta. Kertoi olevansa etelä Australiasta ja näkevänsä elämänsä ensimmäisen kerran lunta, silloin ymmärsimme hänen pukeutumisensakin. Erilaiset lähtökohdat, erilaiset ihmettelyt. On hyvä muistaa, että kaikille lumi, kuusi tai jopa metsä ei ole itsestäänselvyys, kuten ei meillekään helteet kesällä.

Matka jatkui sademetsästä laivarantaan, jossa nousimme pieneen moottoriveneeseen, katettuun ja valaan etsintään. Matkalla näimme merileijonia ”tokan” ja siitä lyhyen ajon jälkeen näkyi ensimmäiset puhaltelut, olimme tulleet lähelle valaita. Näimme useita valaita ja katselimme niitä tovin, kunnes oli aika palata satamaan, bussiin ja laivalle. Retkellä bongasimme myös valkopääkotkia.

Hieno päivä, sää suosi lämmöllä.

Laivaan saavuttuamme nopeasti ruokailemaan ja huomisen päivän odotukseen.

Ti 8.8.2017 Skagway

Aamulla aikainen herätys maisemia katsomaan. Laiva tuli satamaan jo aamulla klo 7.

Aamiaisen nautimme tällä kertaa Pinacle grill ravintolassa, joka on varattu vain sviittien matkustajille aamiaisaikaan. Listalta sai valita niin omeletteja, makkaroita, pekonia, munakkaita, pannukakkuja, hedelmiä mitä vain. Sillä aamiaisella pärjättiin illalliseen saakka.

Aamiaisen jälkeen lähdimme katsomaan kaupunkia, joka oli samanlaisten turistikauppojen vallassa kuin Juneaukin. Kyllästyimme Jukan kanssa nopeasti ja hipsimme pari korttelia pääkadulta pois ja saimmekin kulkea takaisin laivalle kaksin, ei ollut turisteja eikä kyllä paikallisiakaan.

Meidän kotkaretki lähti yhden maissa ja menimme hyvissä ajoin kokoontumispaikalle, joka oli ihan laivan vieressä.

Tälle retkelle jouduimme allekirjoittamaan paperin, jossa luovuimme kaikesta mahdollisesta valittaa, haastaa oikeuteen tms. jos jotain sattuu. Omalla vastuulla koko retki.

Ensin bussilla 3 min. ajo satamaan ja siitä hyppäsimme isomman veneen kyytiin, matka kohti Hainesin kylää kesto 45 min. Veneajelun jälkeen taas bussiin ja n. 30 min ajo määränpäähän eli joelle, jossa kumiveneet odottivat. Tässä vaiheessa vaihdoimme retkenjärjestäjän tuomat saappaat jalkaan, koska jouduimme kulkemaan hieman joenuomassa, jossa vettä yli nilkan. Söimme myös järjestäjän tarjoaman lounaan: paahtoleivät täytteellä ja sipsipussi. Sitten kohti kumiveneitä ja matkaan. Meitä oli kumiveneessä 7+Jukan kameralaukku ja 1 henkilökuntaa, joka souti. Veneessä ei ollut moottoria. Laskettelimme jokea pitkin n. 1,5 h ja katselimme erilaisia kotkia lennossa, puissa, syömässä jne. Kumiveneosuus oli kaikin puolin hieno, olisi ollut vaikkei olisi nähty kotkiakaan. Sitten takaisin omaan laivaan ensin bussilla satamaan siitä taas sama isompi vene omaan satamaan ja 3 min. bussimatka laivamme viereen.

Pääsimme hyttiin, niin Päivi oli jättänyt oveen lapun, että meillä on pöytävaraus ravintolaan ja menivät sinne 5 min. sitten. Tämä pöytävaraus piti olla vasta seuraavalle päivälle, mutta olikin tullut jokin sekaannus ja se oli jo tänään. Vaihdoimme mekin nopeasti vaatteet emmekä myöhästyneet kuin 10 min. Söimme kaikki siis yhdessä. Jälkiruokien jälkeen yksi tarjoilijoistamme tuli esittämään korttitempun, tippinsä ansaitsi.

Merkille pantavaa: virusten(noro) välttämiseksi aina kun noustaan maista laivaan, on satamassa henkilökuntaa antamassa käsidesiä käsiin ja se on pakollista. Samoin ruokailuun mennessä ravintoloiden edessä on käsidesi automaatit ja pitävät hyvin huolen, että kaikki sitä käyttävät. Laivaan tullessa käsi desien jälkeen kaikkien hyttikortit skannataan, skannataan myös ulos mennessä, näin pystyvät illalla nopeasti katsomaan puuttuuko ketään. Skannauksen jälkeen vielä saman tapainen turvatarkastus kuin lentokentillä.

Ke 9.8.2017 Glacier bay meripäivä

aamulla taas aikainen ylösnousu, aurinko se siellä herätteli. Sininen taivas, upea keli meripäivälle ja tänään ohitimme 2 jäätikköä.

Me Axun kanssa urheilimme heti 7.30 eli meillä oli varattuna joogatunti. Minä jatkoin sen jälkeen vielä Pilates tunnin. Nopeasti suihkuun ja aamiainen, joka oli tilattu meillä huoneeseen. Samalla katselimme upeita maisemia hytin isoista ikkunoista.

Jäätiköt olivat upeat, näimme myös paljon saukkoja. Aamupäivä kului rauhallisesti parvekkeella auringosta nauttien ja maisemia katsellen. Puolen päivän aikaan kävimme yläkannalle Mimosoilla. Kutsu oli tullut sviiteissä oleville ja loungen henkilökunta kutsujina.

Huomaa oikealla kaukana jäätikön reunassa laiva: 290m pitkä ja 19 kantta korkea!

Iltapäivällä torkut(ensimmäiset) ja kävin vielä tunnin rehkimässä salilla ennen illallista. Illallinen pääruokasalissa ja sen jälkeen osa lähti katsomaan vielä showta(joka ilta joku show), mutta me Jukan kanssa päätettiin mennä nukkumaan pitkästä aikaa ajoissa.

Päivä oli rauhallinen, aurinkoinen ja rentouttava.(Kuka sanoo, että Alaskassa sataa vettä?)

To 10.8.2017

Aamu alkoi kellon soittaessa 04.20. Ohitimme valaspaikan, mutta oli niin pimeää, ettei nähnyt mitään, joten nousimme vähän vaille seitsemän ja heti parvekkeelle katsomaan mitä näkyy, näkyykö mitään. Näkyi kaunis maisema, mutta ei kauheasti eloa.

Aamiaiselle kahdeksan maissa ja sitten olimmekin saapunut Ketchikaniin ja päätimme lähteä katsomaan kaupunkia ennen retkeä. Kaupunki oli paras kaikista kolmesta johtuen vähäisemmästä turisti krääsästä. Toki sitä oli riittämiin, mutta jotenkin ei tuntunut niin pahalta kuin kahdessa aikaisemmassa, tai sitten siihen oli jo tottunut. Pikaisen loungelounaan jälkeen laivassa takaisin maihin ja odottamaan retkelle lähtöä.

Meitä oli retkelle 6 ihmistä, me Jukan kanssa ja 4 australialaista. Bussilla vesitasosatamaan muutamassa minuutissa. Turvallisuusohjeiden läpikäynti ja vesitasoon. Jukka istui lentäjän vieressä, minä takana yksin ja pääsin näin katsomaan molemmilta puolilta ikkunasta ulos ja muut keskipenkeillä, tunnelma oli tiivis. Lento kesti n. 20 min. Oli hienoa katsoa maisemia ylhäältä päin. Nousu ja lasku vedestä ja veteen sujui pehmeästi.

Laskun jälkeen ajoimme oppaan kanssa muutaman minuutin hiekkatietä ja lähdimme jalan polkua pitkin muutaman minuutin matkan. Matkalla paikallisopas kertoi, kuinka näitä karhujokia valvotaan tarkasti, ettei häiritä luontoa. Polun varrella näimme isoja kasveja mudassa, jossa karhun tassun jälkiä, karhut olivat kaivaneet kasvin juuria ravinnokseen useasta paikasta, ja polulla piti olla tarkkana, ettei astunut karhun kakkaan, sitä riitti. Jouduimme myös kulkemaan tiiviinä ryhmänä pareittain hiljaa. Jos karhu sattuu juuri kulkemaan polun yli, menee se kuulemma alta pois, koska näkee isomman tiiviin ryhmän.

Saavuimme tasolle, josta aukeni virtaava lohijoki alempana ja hetken perästä siellä tallusteli mustakarhu. Yksistään vesitaso lento oli hieno kokemus, mutta kyllä tuollaisen karhun näkeminen luonnossa kalastamassa veti hiljaiseksi. Paikalle oli saapunut myös valkopääkotka tiirailemaan karhun saalistamista. Loppujen lopuksi karhuja kalasteli siinä eri tahtiin tunnin aikana useampi ja kalaakin saivat.

Lopulta takaisin bussiin ja siitä vesitasoon ja lento takaisin omalle laivalle.

 Todella hieno kokemus ja edelleen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Bussikuski jutteli tuosta vesisateesta ja sanoi, että tällaiset päivät, mitä meille on sattunut, on todella harvinaisia, varsinkin Ketchikanissa, joka on Alaskan sateisin kaupunki.

Laivalle päästyämme nopeasti pientä purtavaa taas loungesta(pitäähän sitä hyödyntää, kun kuuluu hyttien hintaan) ja sitten lähdimme Jukan kanssa salille. Suihku, sanomattakin selvää, että loungesta vähän hedelmiä(hedelmäkori on hytissä koko ajan täynnä, banaania, omenaa, rypäleitä jne), mutta loungesta ne saa valmiiksi pilkottuina, joten helpompaa ja loungen ovi on käytännöllisesti katsoen hyttiämme vastapäätä, joten matkaan ei mene aikaa.

Salilta tultuamme oli postilaatikkoomme(joka oven vieressä on teline, johon tulee ruokalistat, tarjouksia tai muuta tiedotettavaa)tullut jo tietoa kotiinlähdöstä. Niin se aika kuluu, viikko on lyhyt aika. No vielä on perjantai, meripäivä, aikaa nauttia maisemista, auringosta ja syömisestä.

Pe 11.8.2017 meripäivä

Tämä oli se päivä, jonka vuoksi alun perin matka varattiin, Päivin synttärit ja siinä samalla juhlivat Hassen kanssa hääpäivää.

Aamu alkoi kankeasti ja jotenkin heiluvasti, mutta ahkeria kun olemme Axun kanssa, niin suuntasimme aamujoogaan. Yöllä oli vielä kellojen siirto tunti eteenpäin eli sisäinen kello oli kyllä miten sattuu. Jooga sujui muuten hyvin, mutta tasapaino oli hakusessa. Joogan jälkeen nopeasti suihkuun ja koko poppoo yllätysvierailulle viereiseen hyttiin skumppapullon kanssa onnittelulaulun kera. Oma väki antoi lahjoja Päiville, vaari piti puheen jo edellisenä eli suomen aikaa oikeana päivänä ja kellonaikana. Me oltiin Jukan kanssa ihan coolisti, ei meillä mitään lahjaa ole tyyliin.

Olimme Jukan kanssa antanut Päiville joka ilta jonkin pienen lahjan vähän niin kuin oikeaan päivään virittäytymislahjana. Oli t-paitaa, kassia, palapeliä, jojoa, twistiä ja korttia ja kaikissa oli tietysti pieni tarina takana.

Lahjusten jälkeen Pinnacle grilliin aamiaiselle pitkän kaavan mukaan. Aamiaisen jälkeen katsomaan hieman laivan ostosmahdollisuuksia (mihin se aika oikein meni, kun kävimme ekaa kertaa tuolloin ostoksilla, aikaisemmin ehdimme kerran kävellä kaupat läpi)? Ostosten jälkeen hyttiin hieman pakkaustouhuja, päikkäreitä, merelle tuijottamista ja sama pariin kertaan uudestaan. Näin ne meripäivät kuluu, hienossa ilmassa, parvekkeella merelle tuijotellen, hieman torkkuen ja sittenhän olikin jo lounasaika. Kävimme Jukan kanssa Lidolla, minä söin lounaan ja Jukka söi vain jälkiruokia.

Illaksi oli varattuna pöytä laivan Italialaisesta (maksullinen) ravintolasta. Sitä ennen kuitenkin aperitiivit parvekkeella ja pieni muistaminen, kuten joka ilta, mutta tällä kertaa sekä Päiville että Hasselle hääpäiivän johdosta.

Canaletto ravintola oli Lidon seisovan pöydän vieressä eroteltuna vain pienillä sermillä ja mietimme, että kuinkahan meteli kuuluu, mutta ravintola oli hyvin positiivinen kokemus. Ajatus siellä oli, että tilataan vähän kaikkea ja jaetaan se sitten kaikkien kesken. Eli valitsimme 8 alkuruokaa, 4 väliruokaa, 4 pääruokaa ja kaikille omat jälkiruoat tai kahdet. Kaikki ruoat olivat vähintään kahdelle. Tilauksen alkuvaiheessa tarjoilijamme toi isoa lahjapakettia pöytäämme kohden ja ojensi sen Päiville. Päivin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, MITÄH? Selitimme Päiville, että lahja on meiltä, mutta huijasimme vähän ja pyysimme henkilökuntaa toimittamaan sen illalliselle. Hyvin toimitus pelasi.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja illallinen kaikin puolin onnistunut.

Illallisen jälkeen lähdimme laivan showhun, joka oli nimeltään Elviksestä Beyonceen. Show ei ollut lauluiltaan kummoinen, lauluja ei tunnettu, mutta tanssiryhmä oli hyvä. Shown jälkeen muutaman biisin verran tanssia Axun kanssa yökerhossa (ikäraja 18) ja sitten oli pakko palata hyttiin. Loput pakkaamiset ja sitten matkalaukut käytävälle, josta kävivät yön aikana ne hakemassa. Matkalaukkuihin laitettiin värikoodit riippuen lennoista, hyteistä jne. Meillä oli sviitit ja aikaiset lennot, joten pääsimme kiireellisyysluokkaan 1, joka tarkoittaa myös ensimmäisten joukossa laivasta ulospääsyä. Hieman vielä mustaan mereen tuijottelua parvekkeelta ja nukkumaan, aikainen herätys, aamiainen oli tilattu huoneeseen jo klo 6-6:30.

La 12.8 viimeinen aamu laivalla

Rauhallinen aamiainen hytissä. Aamiainen tuli heti klo 6. Laiva saapui satamaan jo hyvissä ajoin ennen seitsemää ja sitten aloimme odotella hytissä, koska ryhmä keltainen 1 kutsutaan ja pääsemme ulos. Alustavaksi ajaksi oli laitettu 0750-0810 ja aika piti paikkansa. Aloitimme maihinnousun ja kuten laivaan tullessa oli myös näin päin hyvin henkilökuntaa ohjaamassa. Matkalaukut olivat hallissa hyvässä järjestyksessä ja löysimme pian omamme ja sitten bussiin, joka vei meidät lentokentälle. Ennen kentälle saapumista bussi pysähtyi isolle parkkipaikalle ja mietimme, että mitä nyt, mutta sisään astui vain nainen, joka toivotti tervetulleeksi ja antoi hieman ohjeita, joilla ei tehnyt mitään ja sitten matka jatkui itse kentälle. Kentällä normi lähtöselvitys paitsi, että meillä oli toisessa laukussa ylipainoa n. kilo ja jouduimme siirtämään yhden pussukan toiseen laukkuun, jossa taas oli alipainoa. Näin saimme virkailijan tyytyväseksi. Ylipainoa ei sallita, toki maksamalla 75 taalaa olisi siitä selvinnyt myös. Lähtöselvityksen jälkeen lähtökahvit ja lentoja odottamaan. Minä, Jukka ja vaari lensimme eri lennoilla kuin Päivin porukka eli tässä vaiheessa kotiinpaluutiemme erosivat. Ensin 1.5 h tunnin lento Edmontoniin sitten vajaa 9 h Amsterdamiin ja siitä pari tuntia Helsinkiin. Vaihtojen kanssa päivälle tuli mittaa kiitettävästi, onneksi saimme koneessa nukuttua ja mikäs on nukkuessa businessluokan tiloissa.

Kaikki sujui hienosti, ihmiset ovat kaikki vielä puheväleissä, matka oli hieno. Voitais ottaa uusiksi nopeastikin, mutta aika kaukana se Alaska kyllä on.