Uudenvuodenpäivänä lähdimme kauniissa auringonpaisteessa kohti Luganon järveä. Kuuden tunnin kuluttua olimme Melanien, Francon ja Emanuelen luona. Virvokkeet juotuamme lähdimme kävelylle ja näimme mahtavan auringonlaskun. Kävelyn jälkeen odotti Melanien upea illalinen.

Seuraavan päivän ajatus oli lähteä Francon metsästysmökille vuorille. Land Roverin kyydissä vuoristoon ja puolen tunnin kävelymatka ja lounas siellä. Aamu valkeni upeana, kylän baarissa ensin aamukahvit ja autoon. Tie näytti hyvältä(leveältä ja asfaltoidulta) alussa ja ajattelinkin, jotta mikäs tässä. Mutta sitten se muuttui aasipoluksi ja isokiviseksi, tuli kyltti, että tie suljettu no eihän se meitä koskenut. Hitaasti jyrkkää mutkaista aasipolkua ylöspäin, kallio toisella puolella ja jyrkkä pudotus toisella puolella. Sitten tuli ylämäki, joka oli jäässä ja auto jäi sutimaan ja uuden yrityksen jälkeen liukui pikkuhiljaa alaspäin ja hiukan poikittain. Franco peruutti taas hiukan ja uusi yritys ja pahemmin rotkon reunalle. Tässä vaiheessa G läähätti jo selkeästi pelosta ja Jukka ilmeili siihen malliin että… Ehdotin, josko käveltäisiin. Porukka ulos autosta(G meni heti kakalle), Franco sai auton jäisestä kohdasta ohi ja jouduttiin takaisin autoon, kunnes tuli myöhemmin uusi jäinen kohta ja sitten päätettiin kävellä loppumatka. Parin tunnin jälkeen saavutimme 1150 metrin korkeuden, maisemat oli upeat, mutta en tiedä oliko se kaiken pelon väärtti. Mahtava lounas perillä ja sitten lähdettiin takaisin ja sitten alaspäin autolla sitä aasipolkua, onneksi jäät oli sulanut pääosin. Molemmat totesimme, että menomatka oli pelottava.

Suht suorilta hyppäsimm omaan autoon ja suuntasimme kohti kotimatkaa. Nyt yötä taas Lindaussa Saksan puolella ja lauantaina ajamme Saksan poikki, sunnuntai aamuyöstä lähtee laiva Suomeen.